Yksin emme selviydy. Tämä on Suomen turvallisuuspolitiikan ydin, jonka mukaisesti olemme hakeneet itsellemme kautta aikojen kumppaneita ja vahvempien tukea. Historiassamme on vaiheita, jolloin Suomi on hakenut hapuillen turvaa keisarillisesta Saksasta, suuntautunut pohjoismaihin tai reunavaltiopolitiikkaan, pyrkinyt läntisiin rakenteisiin ja lopulta Euroopan unionin jäsenyyteen ja paikkaan Euroopan ytimessä. Viimeisin vaihe on Marinin hallituksen päätös Nato-jäsenyydestä ja kahdenvälinen puolustussopimus Yhdysvaltojen kanssa.
Trumpin hallinto tuonut Yhdysvaltain liittolaissuhteisiin strategista ambiguiteettia. Viestit ovat hämmentäviä ja epäselviä. Yksi viesti Valkoisesta Talosta on selkeä: Euroopan on otettava aiempaa vahvempi vastuu oman maanosan turvallisuudesta. Se viesti on kuultu, ja eurooppalaiset maat varustautuvat vastaamaan uudesta turvallisuustilanteesta. Venäjän uhka on todellinen ja pitkäkestoinen. Emme käännä selkäämme ja etäänny Yhdysvalloista, mutta meidän on sopeuduttava realiteetteihin.
Tässä uudessa tilanteessa Suomen lähimmät ystävät ovat pohjoismaissa ja Euroopassa. Näin linjasi Tasavallan Presidentti uuden vuoden puheessaan. Tätä voi täsmentää niin, että Suomen on tukeuduttava Eurooppaan ja siellä ennen kaikkea maihin, jotka tunnistavat Venäjän uhkan yhtä määrätietoisesti kuin me. Tällöin kyseessä ovat Pohjoismaat, Baltian maat ja Puola – sekä Saksa. Itäisen reunan uskottavuuden ratkaisee Saksa. Ja jos Saksa yhtyy pohjoismaiden ja Baltian ponnistukseen, muu Eurooppa seuraa. Saksa on jälleen kerran Euroopan kohtalonkysymys.
Natosta sanottiin ennen, että sen tavoitteena on pitää amerikkalaiset sisällä, venäläiset ulkona ja saksalaiset matalana. Liittokansleri Friedrich Merzin konservatiivien ja sosialidemokraattien koalitiohallituksen johdolla Saksa tekee nyt päätöksiä, joilla se palauttaa puolustusvoimiensa kyvykkyyttä. Kysymys Saksasta on kysymys eurooppalaisesta turvallisuusjärjestelmästä. Tällä hetkellä ajatus tuntuu helpottavalta: sotilaallisesti vahva Saksa on Euroopan ja Suomen etu.
Mutta etenkin Saksan naapurimaissa kehitystä katsotaan myös alta kulmain. Henry Kissingerin väitetään sanoneen ”Saksa – liian iso Eurooppaan, liian pieni maailmaan”. Kirjailija Thomas Mann puolestaan on kuvannut tavoitteena olevan eurooppalainen Saksa, ei saksalainen Eurooppa. Saksan varustautuminen herättää myös pahoja aavistuksia. Entä jos valta ajautuu jälleen äärioikeistolle? Palomuuri rakoilee jo; muun muassa Mittelstand-yrityksiä edustava perheyritysten liitto ehti jo avata oven AfD:lle, kunnes kohun jälkeen sulki sen taas.
Suomessa Saksa-suuntausta on vahvistettava. Olemme saman Itämeren rannalla. On oltava valpas. Epäsäännölliset verbit kannattaa kerrata.
Kolumni on julkaistu Demokraatissa 29.1.2026
Kuva on otettu joulukuussa 2025 Münchenin turvallisuuskonferenssin strategiaretriitissä Elmaussa.
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.