Kun suomalaiset viime eduskuntavaalien alla kuuntelivat silloisten oppositiopuolueiden, kokoomuksen ja perussuomalaisten vaalipuheita, ihmisille luvattiin seuraavaa: Piti olla aika talouden käänteelle. Piti lopettaa tuhlailu ja velaksi eläminen. Piti luoda maahan kasvua ja suomalaisiin yrityksiin 100 00 uutta työpaikkaa.
Hallituskautta on nyt takana kolme vuotta, eikä hallitus ole onnistunut yhdessäkään sen talouspolitiikan lupauksista.
Lupaus työpaikoista ei toteudu.
Lupaus velkaantumisen taittamisesta ei toteudu.
Lupaus kasvusta ja hyvinvoinnista jää sekin haaveeksi.
Valtiovarainministeriön mukaan Suomen julkinen velka kasvaa nyt kohti 100 prosentin rajapyykkiä. Orpo-Purran hallitus velkaantuu jopa enemmän kuin parjaamansa Marinin hallitus. Hallituksen politiikalla Suomen velkaantuminen ei taitu, vaikka hallitus tekee kyseenalaisen pikavipin eläkerahastosta ja kajosi valtion asuntorahastoon.
Suomi oli viime vuonna ainut kehittynyt teollisuusmaa, jonka talous ei kasvanut lainkaan. Olemme jääneet takamatkalle, vaikka kasvun elementit ovat olleet olemassa jo pitkään: palkankorotukset, inflaation rauhoittuminen, keskuspankin korkopolitiikka. Hallitus on kuitenkin leikkauspolitiikallaan lykännyt kasvun käynnistymistä.
Olemme tietenkin iloisia jokaisesta uudesta positiivisesta talousuutisesta. Ikävä tosiseikka kuitenkin on, että nämä kolme vuotta, joiden aikana hallitus on leikkauksillaan lykännyt kasvua, näyttäytyvät karuna ihmisten arjessa: työttömyys, elinkustannusten nousu ja hoitoonpääsyn heikennykset ovat osuneet kipeästi ihmisten arkeen.
Kasvava työttömyys ja leikkausten jäljiltä ohentuva palveluverkko herättävät ihmisissä pelkoja. Ei ole ihme, että moni säästää mieluummin pahan päivän varalle kuin rohkaistuu tekemään hankintoja.
Hallituksen lupaaman 100 000 uuden työllisen sijaan työttömyys on kasvanut 100 000 ihmisellä. Pitkäaikaistyöttömien määrä lähestyy jo 1990-luvun laman tasoa. Meillä Pohjois-Pohjanmaalla työttömyys on muuta maata korkeampaa, ja työttömiä on yli 25 000. Huolissaan on oltava etenkin työuraansa vasta aloittavista nuorista. Alle 30-vuotiaita työttömiä työnhakijoita on Suomessa nyt lähes 80 000.
Työttömyyskriisin keskellä hallituksen luonnehdinta suomalaisista työttömistä nukkumaan jäävinä naapureina on ylimielinen ja lohduttoman vieraantunut tavallisten suomalaisten arjesta.
Suomalaiset kyllä ymmärtävät, että julkinen talous tulee saada tasapainoon. Suomalaiset sietävät paljon, myös epämukavia päätöksiä, kunhan ne tehdään oikeudenmukaisesti. Nyt hallitus on päättänyt toimia niin, että sillä on yhdet säännöt yksille ja toiset toisille. Se ei ole oikeudenmukaista. Se ei herätä luottamusta.
Räikeän hallituksen arvovalinnasta tekee se, että samaan aikaan kun julkisen talouden sopeutustoimien taakka on jätetty pieni- ja keskituloisten suomalaisten kannettavaksi, hallituksella on riittänyt rahaa varakkaiden veronkevennyksiin, joista yksi suurimmista kohdistuu ministerien tuloluokkaan.
Suomelle on käymässä kuten sananlaskuissa sanotaan: ”Joka köyhää sortaa ja rikasta lahjoo, ei siitä rikastu vaan köyhtyy”.
Suomeen suuntaan on saatava muutos.
Hoitoonpääsy on turvattava ja hoitotakuu kirjattava jälleen lakiin.
Kaikki työ on arvokasta ja sen tulee olla kannattavaa, siksi tässä ajassa olisi inhimillisesti oikein ja järkevää palauttaa työttömyysturvan ja asumistuen suojaosat. Viisauden alku olisi kalliin ja tehottoman yhteisöveroalennuksen peruminen, mutta valitettavasti itsekritiikkiä tähän ei hallitukselta ole löytynyt.
Hyvässä politiikassa ihminen on kaiken mitta.
Kirjoitukseni on julkaistu Kaleva Median lehdissä, esimerkiksi Rantalakeudessa 19.5.
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.