Tiivistelmä kolumnista Pohjolan Työssä 9.12.

Kuva suomalaisesta terveydenhuollosta on muuttunut viime vuosina täysin. Me sosialidemokraatit olemme vankkumatta puolustaneet julkista terveydenhuoltoa, kun samaan aikaan kehitys on kulkenut toiseen suuntaan. Yli miljoona suomalaista saa terveyspalvelut yksityisiltä työterveyspalvelujen tuottajilta, ja yhä useampi kansalainen hankkii vakuutuksen markkinoilta. Alkuperäinen ajatus yksityisen terveydenhoidon rajaamisesta ennen muuta työterveydenhuoltoon on kadonnut. Esimerkiksi pikkulapsiperheiden piirissä alkaa olla enemmän sääntö kuin poikkeus, että vastasyntyneelle ostetaan hoitovakuutus kattamaan yksityisten lääkäripalvelujen menoja, vaikka samat palvelut saisi maksutta julkisesta terveyskeskuksesta.

Terveydenhuolto on kasvavasti yksityistä, ja yksityinen bisnes keskittyy yhä nopeammin ulkomaiseen omistukseen. Tuorein kauppa tehtiin kuun vaihteessa Turussa, kun pääomasijoitusyhtiö Bridgepointin omistama Terveystalo osti Lääkäriasema Pulssin. Terveystalo on yksi Suomen suurimmista yksityisistä lääkäriasemista 40 miljoonan euron kokonaismyynnillään. Toinen yksityinen terveysjätti, Ambean omistama Mehiläinen, nosti julkisuuteen terveyspalvelufirmojen veronkierron. Mehiläinen maksoi 35 miljoonan euron liikevoitostaan veroa vaivaiset kolmesataatuhatta – noin yhden prosentin.

Kansainvälisillä suuryhtiöillä on mahdollisuus keinotteluun vähentämällä konsernin sisäisten lainojen korot suomalaisessa verotuksessa. Kyseessä on härski veronkierto ja porsaanreikä yritysverotuksessa, jonka valtionvarainministeri Jutta Urpilainen on onneksi luvannut tukkia. Verosuunnittelua tekevät myös muutkin yritykset, mutta terveyspalvelujen ollessa kyseessä keinottelu on erityisen moraalitonta. Vai olemmeko valmiit hyväksymään sen, että julkisin varoin kustannetut Kela-korvaukset valuvat kansainvälisille sijoittajille veroparatiiseihin?

Terveydenhuoltoa koskevaa keskustelua hallitsevat nyt skandaalit vanhusten punnittavista vaipoista ja valelääkäreistä. Koko järjestelmä on niin sirpaleinen keikkalääkäreineen ja vuokrafirmoineen, ettei kokonaisuutta hallitse kukaan. Miten tässä näin on käynyt? Sanotaan, että kehitys on hiipinyt vaivihkaa, mutta se antaa varsin huonon kuvan poliittisesta ohjauksesta. Ainakaan sosialidemokraatit eivät ole tätä tavoitelleet.

Terveydenhuollon menot kasvavat koko ajan, eikä ole lainkaan yhdentekevää kuinka palvelut tuotetaan. Kuntauudistuksessa on kyse juuri tästä: julkiset terveydenhuoltopalvelut ja niiden laatu tulee turvata. Riittävän vahvat peruskunnat pystyvät painamaan jarrua terveydenhuollon kaupallistumiselle. 

Lue kolumni kokonaisuudessaan täältä.