Eduskunta käsitteli keskiviikkona 4.6.2025 Keskustan, SDP:n ja Liike Nytin jättämää välikysymystä hallituksen ennätyksellisestä velkaantumisesta. Pidin käsittelyssä seuraavan puheenvuoron:

Arvoisa puhemies!

Hallituksen kehysriihi vaalikauden puolivälissä tuotti monelle talouden seuraajalle yllätyksen. Tarkkaa taloudenpitoa saarnannut hallitus luopui kertaheitolla säästäväisyydestä ja julkisen talouden tasapainotavoitteesta. Yhtäkkiä tärkeintä olikin pääministeripuolueelle läheisten veronalennusten toteuttaminen.

Päätöksen ei kuitenkaan pitäisi olla yllätys. Hallituspuolueet ovat alusta asti – ellei jo vaalikampanjavaiheesta asti – lähteneet ennen muuta ideologisista tavoitteista. Tarkoituksena on muuttaa suomalaisen yhteiskunnan perusteita, siirtyä hyvinvointivaltion jälkeiseen aikaan, sopimusyhteiskunnan jälkeiseen aikaan. Hallituspuolueiden arvomaailma on tässä suhteessa yhteinen. Se on myös samanmielinen monen ulkomaisen laitaoikeiston puolueen kanssa.

Hallituksen ideologisuus on näkynyt veropolitiikan ohella myös monessa muussa asiassa. Hyvinvointipalveluita on leikattu. Heikompiosaisten toimeentulon turvaa on leikattu. Työelämän pelisääntöjä on muutettu yksipuolisesti, tavoitellen ammatillisen järjestäytymisen rapauttamista, työehtosopimusjärjestelmän rapauttamista.

Poliittiset näkökohdat ovat sanelleet myös hallituksen finanssipolitiikkaa. Leikkaukset ajoitettiin hallituksen alkuvaiheeseen. Ajatuksena oli epäilemättä, että äänestäjät unohtaisivat kipeät toimet vaaleihin mennessä, tai ainakin alistuisivat tapahtuneeseen. Samalla hallitus syyttäisi edeltäjänsä omista virheitään. Ja näitä virheitä on tehty, juuri sanotuista poliittisen pelin lähtökohdista. Talouden yleensä – ja rakennusalan erityisesti – annettiin vajota taantumaan. Työttömyyden annettiin kasvaa. Pitkäaikaistyöttömyyden annettiin nousta tasolle, jolla se on viimeksi ollut 90-luvun suuren laman aikoina.

Finanssipolitiikalla katsotaan yleensä säädeltävän tehokkaasti talouden kysyntäpuolta. Kireä finanssipolitiikka hidastaa kasvua lyhyellä aikaväillä, elvyttävä politiikka vastaavasti tukee lyhyen aikavälin kasvua. Näin on. Kuitenkin näillä toimilla on pitkän aikavälin vaikutuksia. Jos työttömyys kasvaa ja muuttuu laadultaan pitkäaikaiseksi, tapahtuneen vahingon korjaaminen on vaikeaa. Pitkään työttömänä olleiden saaminen takaisin työelämään on vaikeaa.

Hallituksen alkupuolen virheiden korjaaminen ei ole helppoa. Virheet korostuvat, kun todetaan, ettei leikkauksilla ole saavutettu niitä tavoitteita, joita niille asetettiin. Ministerit toistelevat 9–10 miljardin tasapainotavoitteiden mielikuvituslistaa ikään kuin ne olisivat tosiasioita. Tosiasia on, että tavoitteen pohja on pudonnut. Tavoite tasapainottaa valtiontaloutta työllisyyttä parantamalla on kadonnut saavuttamattomiin. Työllisyys on romahtanut, miljardien etumerkki vaihtunut, saatavat muuttuneet veloiksi. Hyvinvointialueiden osalta hallitus on ulkoistanut toimet ja merkinnyt olemattomat saavutukset omiksi säästöikseen. Velkaa on otettu lisää ja sitä on koettu peittää kyseenalaisilla tempuilla, kuten eläkerahastoista varoja nappaamalla.

Kun luemme uutisista valtiontalouden vajeen syvenemisestä sen ei pitäisi olla yllätys. Myöskään ei pidä yllättyä, että hallitus on nyt päättänyt jatkaa talouspolitiikka, jossa politiikka menee edellä ja talous kaukana takana.

Hallituksen tuoreet kaikkein varakkaimmille suunnatut veronkevennykset ja velanoton kasvattaminen eivät ole yhtään sen parempaa finanssipolitiikkaa kuin aiemmat leikkaukset. Verokevennykset osuvat ajankohtaan, jossa työmarkkinaosapuolten ratkaisut nostavat palkkojen ostovoimaa ja tukevat kotimaista kysyntää. Lisävelasta jää jäljelle syvenevä valtiontalouden rakenteellinen vaje. Vajeen korjaaminen jää tuleville vuosille, tuleville hallituksille.

Hallituspuolueiden taivastelu edeltäjänsä velanotosta, jonka perusteena oli voittopuolisesti ulkoiset kriisit, on käsittämättömän tekopyhää. Tämä hallitus jättää seuraajalleen isomman valtionvelan ja sen velkaperintö on hallituksen omien päätösten seurausta.

Talouden asiantuntijoiden näkemykset hallituksen politiikasta ovat likipitäen yksimielisiä. Ei velkaantuminen taitu, vaan syvenee. Toimet ovat olleet ja ovat edelleenkin vääriä: vääriä sisällöltään ja vääriä ajoitukseltaan. Hallitus onkin lakannut piiloutumasta niin kutsuttuun virkavastuulla valmisteltujen päätösten taakse. Päätökset ovat olleet poliittisia, ideologisia.

Näkyvän valtiontalouden velan lisäksi hallitus ottaa muunlaista rakenteellista velkaa. Koulutuksesta leikkaaminen vähentää tulevan kasvun rakenteellista perustaa. Ympäristövelan kasvattaminen tulee sekin rasittamaan paitsi luontoa, myös taloutta.

Oma lukunsa on, että hyvinvoinnin perustan rapauttaminen kuluttaa sosiaalista pääomaa. Ihmiset tulevat vihaisiksi, kyynisiksi, toivottomiksi. Hallituksen, hallituspuolueiden olisi kuitenkin syytä oivaltaa, ettei suomalainen yhteiskunta taivu tällä politiikalla. Eivät ihmiset niin vain lannistua ja ala hyväksyä näköalattomuutta. Kansa tietää kyllä.