Kaikki puhuvat Pikettystä. Sensaatio. Käänteentekijä. Taloustieteen superjulkkis. Ranskalainen Paris School of Economicsin professori Thomas Piketty ei ole vaatimaton mies itsekään: hän nimesi bestselleriksi nousseen kirjansa kursailemattomasti Pääomaksi, tai kuten sen englanninkielisen version nimi kuuluu Capital in the Twenty-First Century. Tilasin sen netistä. Kirjakaupoista se oli kaikkialta jo loppunut, ja nyttemmin myös nettikaupoista. Yhdysvalloissa teos on hallinnut nettikauppa Amazonin eniten myytyjen kirjojen listaa jo viikkotolkulla. Kesälukemiseksi Pikettyn Pääoma on kaikkien aikojen tiilliskivi: siinä on (ilman lähdeviitteitä) 577 sivua, eikä suomennosta toistaiseksi ole tarjolla.

Piketty on tuloerotutkija, jonka viestin voi kiteyttää ennustukseen varallisuuden keskittymisestä. 1800-luvun kirjakaima, Karl Marxin Pääoma, päätyi periaatteessa juuri samaan: pitkällä tähtäyksellä kapitalismi johtaa pääomien kasautumiseen. Thomas Piketty nimesi tietoisesti teoksensa samoin, vaikka vastoin Marxia päätyykin puolustamaan kapitalismia. Piketty on laatinut poikkeuksellisen laajan aineiston tulo- ja varallisuuserojen historiallisesta kehityksestä mm. Yhdysvalloissa, Britanniassa, Saksassa, Ranskassa ja Ruotsissa. Aineiston perusteella hän päättelee, että olemme palaamassa tilaan, jossa pääoman tuotto ylittää talouskasvun – eli suomeksi sanottuna pääomalla tienaa paremmin kuin työtä tekemällä. Kun pääoman tuotto ylittää kansantuotteen kasvun, se johtaa varallisuuden kasautumiseen. Ne joilla on, on kohta vielä lisää.

Historia toistaisi itseään. Kaikkialla Euroopassa 1700- ja 1800-luvuilla varallisuus keskittyi äärimmäisen harvoille. 1900-luvulla maailmansotien aika tuhosi suuria varallisuuksia, ja kehitys sen jälkeenkin kavensi tuloeroja, kun varallisuuden kasvu ei pysynyt talouskasvun tahdissa. Nyt pääoma palaa Eurooppaan, ja hyperrikkaiden luokka kasvattaa omaisuuttaan. Eriarvoisuus kasvaa sietämättömäksi.

Kaikki eivät ole lukeneet Pikettyä pelkässä shokkitulosten hurmoksessa. Talouslehti Financial Times löysi kirjan taulukoista runsaasti virheitä. Johtopäätös varallisuuden epätasaisesta jakautumisesta viimeisten 30 vuoden aikana ei pidä paikkaansa, lehti uutisoi. Piketty puolestaan on laatinut vastineen omille nettisivuilleen. Tuloksista kiivaillaan puoleen ja toiseen. Joka tapauksessa tuloerot ja eriarvoisuus ovat nousseet talouspoliittisen keskustelun ytimeen, mitä jo sellaisenaan voi pitää tervetulleina uusina tuulina.

Suomalaiset poliitikot ovat ottaneet Pikettyn omakseen. Jutta Urpilainen totesi linjapuheessaan Seinäjoen puoluekokouksessa, että Suomen hallitus on tehnyt pikettyläistä politiikkaa, kun se on kiristänyt pääoma- ja perintöverotusta ja toisaalta keventänyt pienituloisimpien verotusta. EU:ssa tavoitteena on ollut globaalien veroparatiisien kuriin pano. Kokoomuksen puheenjohtajaehdokkaat pitivät viime viikon A-studiossa Pikettyn näkemyksiä varteenotettavina – joskin Alexander Stubb puhui jostain syystä formulakuski Piquetista. (Alexille tiedoksi, että taloustieteilijä Pikettyn nimi lausutaan melkein samalla tavoin kuin kirjoitetaankin.)

Tarkistin Tilastokeskuksen tuoreet luvut, ja tuloerot ovat Suomessa yhä EU:n kuudenneksi pienimpiä. Tuloerot ovat ongelma, jos ne eivät perustu kansalaisten oikeudentuntoon. On varmasti oikein, että joistakin töistä tienaa enemmän kuin toisista. Mutta pelkillä koroilla ja perinnöillä vaurastuvan uusrikkaiden luokan paisuminen ruokkii katkeruutta, joka vaarantaa yhteiskuntarauhan ja vakauden. Tästä myös Piketty varoittaa. Elleivät yhteiskunnat rajoita eriarvoisuuden kasvua, saattaa se johtaa taloudelliseen protektionismiin ja vapaakaupan tyrehtymiseen. Valtiot sulkeutuisivat. Se taas johtaisi elintason laskuun ja köyhyyden kasvuun. Ei, tätä ei Thomas Piketty tahdo. Se on kirjasta tiivistyvä ajatusjärkäle, jonka vuoksi teos kannattaa kahlata läpi.

Kalevan kesäkolumni 5.6.2014