Vaalipäivän jälkeen vietän aina puoliunettoman yön. Se ei ole minulle aivan tavallista, mutta onneksi vaaleja on harvoin. Mietin itsekseni vaalien tulosta, sen seurauksia, yhteiskunnallisia asetelmia. Joskus mietin niitä hyvilläni saamastani kannatuksesta ( aikanaan ylioppilaskuntavaaleissa, aikanaan kunnallisvaaleissa), joskus pettyneenä.  Viime yönä mietin seurakuntavaaleja.

Sain suuren luottamuksen Oulun Tuomiokirkkoseurakunnassa. 146 ääntä oli seurakunnassani suurin henkilökohtainen äänimäärä. Olen siitä kiitollinen – hiljainenkin. Vaalitulos velvoittaa. Mutta ryhdyn työhön ilolla. Suostuessani ehdokkaaksi viime keväänä en voinut aavistaa miten suuren kohun keskellä kirkko joutuisi. Olisin katunut, ellen olisi lähtenyt mukaan. Haluan olla rakentamassa kirkkoa, johon ihmiset voivat tuntea kuuluvansa, johon kaikki ovat tervetulleita. Haluan, että ihmiset, jotka jollain tapaa tuntevat kirkon itselleen läheisenä, pysyisivät kirkon jäseninä. Nyt voin vaikuttaa. Olen siitä nöyrästi kiitollinen.

Kirkko ei ole vain homokeskustelua, vaikka pidän sitäkin tärkeänä. Kristilliset arvot ovat osa kulttuuriamme. Kirkko on arvoyhteisö, joka osaltaan takaa yhteisömme kestävyyttä ja osaltaan antaa juuret ja pohjan identiteetille kansainvälistyvässä kanssakäymisessä.  Kulttuurimme olisi köyhempi ilman kirkon vaikutusta.

Eilisten vaalien voittaja on epäilemättä kirkko itse. Äänestysaktiivisuus nousi, Oulussakin selvästi. Nuorten äänestysaktiivisuus ei ollut niin suurta kuin olisin toivonut.  Tuomiokirkkoseurakunnassakin äänesti vain murto-osa nuorista äänioikeutetuista. Mutta silti: äänestysprosentti nousi selvästi, kun trendi yleensä on päinvastainen. Se osoittaa, että kirkko on koettu tärkeäksi, ja sen valitsemaan linjaan halutaan vaikuttaa.

En ala tietenkään antamaan mitään henkilökohtaista ohjelmajulistusta.  En, koska edessä on tärkeitä asioita. Haluan perehtyä uuteen luottamustoimeeni huolellisesti, ja kuunnella mitä seurakunnassa ja yhteiskunnassa ajatellaan.  Olen avoimin mielin, luottavaisena.

(Blogi on julkaistu myös Kalevan Pohjoisen ääni -sivustolla.)