Suomen kansantalous seisoo puujaloilla. Metsäalalla tapahtuu tällä hetkellä paljon: työn alla on esimerkiksi laki metsänhoitoyhdistyksistä. Hallitusohjelman mukaisesti pakkojäsenyys poistetaan, ja alalla edistetään kilpailua. Selvää on, että neuvonta on turvattava uudessakin tilanteessa. Tietoa tarvitaan, etenkin kun pääosa metsänomistajista on kaupunkilaisia.

Suomen metsien nykyinen yli 100 miljoonan kuutiometrin kasvu on luotu vuosien 1960 – 1980 työllä. Metsien hoito on pitkäjänteistä työtä. Metsiin perustuvien elinkeinojen kilpailukykyä ja kannattavuutta on linjattu Kansallisessa metsäohjelmassa. Tulevaisuuden puuntuontanto tulee varmistaa, sillä puunjalostuslaitosten koneiden uusimiset ja biojalostamohankkeet kasvattavat pitkällä tähtäimellä kotimaisen puun kysyntää.

Taloustilanteesta ja valtiontalouden tasapainotustoimista johtuvat säästöt vaarantavat Kansallisen metsäohjelman mukaiset yksityismetsien metsänhoito- ja perusparannustyöt. Suurimmat säästöt kohdistuvat puuntuotannon kestävyyden tukeen (Kemera-tuki). Tilanne vaatii tuettavien töiden ja työlajien sekä tukiehtojen ja -tasojen tarkistamista. Nyt on aika tehdä metsätalouden tukijärjestelmän kokonaisuudistus. Metsien hoidon rästit on kurottava, ja nuoren metsän hoidon tuki on suunnattava erityisesti taimikonhoitotöihin.

Kolumni  julkaistiin Ylen välihuuto-sarjassa 4.5.2012