Omaishoito on arvokasta työtä, jonka edut ovat sekä inhimillisiä että yhteiskunnallisia. Omaishoitaja pitää huolta sairaasta, vammaisesta tai ikääntyvästä läheisestään. Työ on fyysisesti raskasta ja kuluttavaa, ja omaishoitaja on usein itsekin jo iäkäs. Silti omasta läheisestä halutaan pitää huolta. Kysymys ei voi olla vain velvollisuudesta. Omaishoidossa kyse on varmasti lähimmäisenrakkaudesta.

Työllä on itseisarvo, mutta sille voidaan laskea myös yhteiskunnallinen arvo: on laskettu, että omaishoidon tuen piirissä oleva hoitotyö säästää kuntien sosiaalipalvelujen menoja arviota 1,1 miljardia euroa kuluvana vuonna. Lukua voi verrata vaikkapa paljon esillä olleeseen 9 miljardin euron kestävyysvajeeseen. Ilman omaishoitoa kestävyysvaje olisi entistä karmeampi. Omaishoitoa kannattaa kehittää; sitä kannattaa kehittää inhimillisenä vaihtoehtona, ja sitä kannattaa kehittää yhteiskunnalle kestävänä hoitomuotona.

Sosiaali- ja terveysministeriö on asettanut työryhmän laatimaan kansallisen omaishoidon kehittämisohjelman. On tarpeen yhtenäistää omaishoidontuen myöntämisperusteet valtakunnallisesti, sillä tällä hetkellä omaishoitajat ovat keskenään hyvin eriarvoisessa asemassa asuinkunnasta riippuen. Yhtä tärkeää kuin omaishoidontuen taso on omaishoitajien hyvinvoinnista ja jaksamisesta huolehtiminen: lakisääteisiä vapaapäiviä on oltava tarpeeksi, ja omaishoidettavan hoitojärjestelyjen on oltava toimivia vapaiden aikana. Vapaiden pitämisessä pitää voida huomioida yksilölliset tarpeet, ja esimerkiksi omaishoitajana toimimisen ja ansiotyön yhdistämisen on oltava nykyistä joustavampaa. Terveystarkastuksia täytyy tehdä omaishoitajan oman kunnon arvioimiseksi.  Työryhmän selvitettävänä on myös omaishoidontuen siirtäminen Kelalle.

Omaishoidon arvostusta halutaan nostaa, ja sitä kehitetään yhdenvertaisena hoitomuotona muiden rinnalla. Hallitusohjelmassa linjataan, että ikäihmisten, vammaisten henkilöiden ja pitkäaikaissairaiden tulee voida asua ensisijaisesti omassa kodissaan. Hyvään ja inhimilliseen kotihoitoon kuuluu, että myös omaishoito on todellinen vaihtoehto. Se ei kuitenkaan koskaan saa olla pakkotilanne, vaan omaishoidon on aina perustuttava vapaaehtoisuuteen. Kenenkään armoille ei saa ketään jättää, vaan erilaisten hoitoratkaisujen tulee perustua elämäntilanteisiin ja hoidettavuuteen. Tasa-arvokin on syytä huomioida: THL:n kuntakyselyn mukaan omaishoitajien enemmistö (70 %) on naisia. Sukupuolten tasa-arvo on otettava huomioon luotaessa omaishoidon ja työelämän yhteensovittamisen pelisääntöjä.

Valtio on lisännyt rahoitusta omaishoitoon: kunnat saivat keväällä 10 miljoonan euron pysyvän lisäyksen valtionosuuteen omaishoidon tukipalvelujen kehittämistä varten. Omaishoito on vahvasti esillä myös heinäkuun alussa voimaan tulleessa vanhuspalvelulaissa. Kunnan on lain mukaan otettava kantaa miten se aikoo panostaa omaishoitoon. Omaishoito on vanhuspalvelulaissa yksi tapa järjestää iäkkään ihmisen hoito. Ylipäänsä kotiin annettavat palvelut ovat laissa ensisijaisia. Arvokkaalle työlle on luotava arvoisensa edellytykset.

Kolumni on julkaistu Kalevassa 2.10.