Kolumni Oulun ylioppilaslehden nrossa 1

Vuodenvaihteessa mieli tapaa tehdä tiliä menneen kanssa. Viime vuotta ajatellessa sävyt ovat voittopuolisen synkkiä: kulunut vuosi oli huonojen talousuutisten vuosi, katastrofien ja tragedioiden vuosi. Talouskriisi pisti velkaantuneen Kreikan, Irlannin, Portugalin ja Italiankin polvilleen. Japanin maanjäristys aiheutti ennennäkemättömät tuhot.  Norjassa mielenvikainen maahanmuuttokriitikko kylvi kuolemaa aikamme murheellisimmassa joukkosurmassa.  Epävarmuus koetteli kaikkia ja kaikkialla; myös Oulussa esimerkiksi Nokian uusi strategia aiheutti huolta monissa perheissä.

Vuosi 2011, annus horribilis, kauhea vuosi. Vai oliko sittenkään? Milloinkaan maailma ei ole vain musta. Viime vuonna tapahtui myös paljon hyvää ja toivorikasta. Esimerkiksi arabikevään kansannousut vahvistivat uskoa ihmisen kaipuuseen vapauteen ja demokratiaan. Diktaattoreita kaatui. Japanin kauhistuttava ydinturma synnytti ryhtiliikkeen ydinturvan parantamisessa, ja ydinvoimaloiden stressitesteillä suljetaan pois uusia katastrofeja. Täällä kotimaassa saatiin kevään eduskuntavaalien jälkeen neuvoteltua laajapohjainen hallitus. Suomi voitti jääkiekon MM-kullan. Syksyn hyviin uutisiin kuului se, että työmarkkinoilla kyettiin sopimaan kattava raamisopimus, jolla saatiin aikaan talouskasvua vauhdittavaa vakautta. Ja täällä Oulussa iloittiin uudistuneesta lentoasemasta, joka on todellinen käyntikortti maailmalta tänne matkaaville sekä portti maailmalle meille oululaisille.

Lue kirjoitus kokonaan tästä.