Uusi pohjoinen talousmaantiede herättää laajaa innostusta. Tämän vuoksi on tärkeää, että pohjoisen alueemme merkittävä strateginen sijainti tunnustetaan ja tunnistetaan tulevassa hallitusohjelmassa. Jotta saamme pohjoiselle tärkeät tavoitteet hallitusohjelmaan, tarvitsemme laaja-alaista yhteistyötä.

Meidän on priorisoitava Pohjois-Suomen suuralueen tasolla toimet, jotka ovat alueemme kannalta kaikkein kriittisimmät. Tarvitsemme tähän taitavat johtajat alueemme kuntiin, maakuntaliittoihin ja muihin edunvalvontaorganisaatioihin, joilla on kyvykkyyttä paitsi viedä viestiämme eteenpäin, myös johtaa poliittista työtä alueellamme.

Olen iloinen, että esimerkiksi Oulun kaupungin, Pohjois-Pohjanmaan liiton ja Oulun yliopiston yhdessä valmistelemissa hallitusohjelmatavoitteissa näkyi vahvasti strategisesti merkittävä sijaintimme. Vastaavanlaista yhteistyötä ja ymmärrystä tarvitsemme myös jatkossa.

Meidän on syytä myös peräänkuuluttaa positiivista kulmaa pohjoiseen panostamisessa: kyse on koko Suomen menestyksen turvaamisesta. Pohjoiseen panostamalla saavutettu lisäarvo sataa koko maamme hyväksi. Emme vaadi erityiskohtelua, vaan tasa-arvoisia mahdollisuuksia, joilla synnyttää yhteistä hyvää.

Ministerivastuuni eurooppa- ja omistajaohjausministerinä antavat hyvän näkemyksen moniin pohjoisen kannalta keskeisiin kysymyksiin, joihin meidän on kiinnitettävä huomiota.

Ensinnäkin infrakysymykset ovat uudessa, tulevassa Nato-Suomessa keskeinen huomiotamme vaativa kokonaisuus. Pohjoisen satamamme, ratamme, lentokenttämme ja maantiemme ovat sydänlinja länteen ja läntisiin kumppaneihimme. Samalla ne ovat huoltovarmuutemme selkäranka. Raideinvestoinneista nostan erityisesti esille Oulu-Ylivieska-kaksoisraiteen toteuttamisen.

 EU:n rakennerahastovarat ovat merkittävä aluekehityksen väline. Alueemme ja koko maamme katseen tulee olla jo suunnattuna seuraavaan rahoituskauteen. Harvaanasutun pohjoisen erityisolot ovat perusteena Suomen onnistuneelle koheesiosaannolle.

Saimme heti nykyisen vaalikauden alkuun neuvoteltua EU:n monivuotisen rahoituskehitykseen edelliskautta suuremman saannon koheesiorahoitukseen, sekä pääministeri Marinin neuvotteleman kansallisen 100 miljoonan euron erityiskirjekuoren itä- ja pohjoisten harvaanasuttujen alueiden erityistukeen. Pohjoisen erityisolosuhteet ovat avain ja peruste, jolla tämä rahoitus turvataan myös tulevissa neuvotteluissa. Tämä on syytä nähdä koko maan tasolla.

Omistajaohjauksesta vastaavana ministerinä seuraan tarkoin pohjoisen valtio-omisteisten yhtiöiden kehitystä. Nokian mittavat uudet panostukset Ouluun, VR FleetCaren kalustoprojektien keskittämispäätös Ouluun sekä Stora Enson paperikoneiden konvertoinnit ovat tärkeitä ja tervetulleita koko maamme näkökulmasta. 

Pohjoisen sijaintimme erityispiirteet, kuten maaraja länteen ja maaperämme rikkaudet, ovat keinoja turvata huoltovarmuutta ja vähentää riippuvuuksia. Meillä on myös paljon potentiaalia, kun puhumme vihreän siirtymän vauhdittamisesta ja venäläisestä fossiilienergiasta irtautumisesta. SSAB:n uraauurtava työ hiilineutraalin teräksen valmistamisessa sekä Terrafamen rooli akkuteollisuuden kehittämisessä ovat esimerkkejä tästä. Lisäksi Pyhäjoen ydinvoimalahankkeen tilalle löydetään alueellisesti ja valtakunnallisesti merkittävä ratkaisu. On tärkeää, että tulevalla hallituskaudella Suomessa on hyvät edellytykset sille, että yhtiöt, myös valtio-omisteiset, investoivat ja että niiden toimintaedellytykset säilyvät suotuisina.

On syytä muistaa, että Oulun seutu on ollut aiemminkin keskeinen Suomen menestyksen rakentaja. Voimme suhtautua rooliimme ylpeydellä. Olemme korkean osaamisen alue, jonka opinahjoihin, niin korkeakouluihin kuin perus- ja toisen asteen opetukseen, on panostettava tulevaisuuteen katsoen. Oulun yliopiston asemaa laaja-alaisena tiedeyliopistona on vahvistettava.

Ainutlaatuinen pohjoinen luontomme vaatii huomiota: esimerkiksi vaelluskalakantojen pelastaminen sekä porotalouden sovittaminen urbaaniin elämään. Sanginjoen ainutlaatuisen alueen on aika viimein nousta kansallispuistoksi. Ilmastonmuutoksen vaikutukset pohjoiseen luontoomme edellyttävät meiltä valmiutta toimia ja varautua.

Myös monet hyvinvointiin liittyvät kysymykset vaativat tiivistä seuraamista ja vaikuttamistyötä. Ensi vuoden alussa käynnistyvät hyvinvointialueet voivat tuoda tullessaan yllättäviä menoja ja tähänkin on varauduttava. Julkinen palvelutuotanto on perusta, joka turvaa hyvinvointia pitkien välimatkojen alueellamme. Täällä ei ole kermankuorinnan paikkoja, joka antaisi meille harhakuvitelma yksityisen palvelutuotannon varaan heittäytymisestä.