Presidentinvaalien loppukiri alkoi sentään oikealta kulmalta: molemmat ehdokkaat avasivat kampanjansa pohjoisesta. Niinistön valinta, Oulu, oli oikea, onhan Oulu puolen Suomen pääkaupunki. Ja Haaviston Lappi-avaus muistutti siitä, että ollaan valitsemassa koko Suomen presidenttiä.
Vaalin merkitystä kansan jakajana on korostettu liikaa. Kysymys on kuitenkin henkilövaalista, ei linjavaalista. Emme ole ratkaisemassa Suomen suuntaa, vaan valitsemassa henkilön johtamaan ulkopolitiikkaa yhdessä hallituksen kanssa.
Kumpikin ehdokkaista on ulkopolitiikan suhteen turvallinen valinta. Kumpikaan ei kannata eristäytymistä, vaan yhteistyötä. Myös arvomaailman osalta ollaan suhteellisen varmalla pohjalla, ehdokkaat edustavat kansalaisten suuren enemmistön liberaalia linjaa. Ja jos joku haluaa perustella kantansa edustavuudella, kumpikin ehdokas ja kumpikin puoliso kelpaa kyllä.
Sosiaalidemokraatit päättivät viisaasti olla ottamatta kantaa kummankaan ehdokkaan puolesta. Tätä oli toivonut myös ehdokkaamme Paavo Lipponen. Me teemme puolueena vaalityötä omiemme puolesta, emme naapureiden. Myös itse aion käydä äänestämässä, ja ehdokkaan taidan pitää omana tietonani.
Sosiaalidemokratia ei ole tähän vaaliin kompastumassa. Kiireisimpiä auringonlaskun maalailijoita voi muistuttaa viime kevään vaalituloksesta, jonka turvin SDP on hallituksessa maan toiseksi suurimpana puolueena. Valtiovarainministeri Jutta Urpilaisen näytöt ovat vakuuttavia: menestys Brysselissä kokous toisensa jälkeen kertoo osaamisesta ja johtajuudesta. Hän on ilman muuta maan suosituimpia poliitikkoja. Kun lähdemme yksimielisinä ja ajoissa syksyn kunnallisvaaleihin, otamme paikkamme päätöksentekijöinä – kansalaisten parhaaksi.
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.