Tasa-arvo rapautuu työelämässä. Naiset kokevat työnsä mielekkäämmäksi kuin miehet – toistaiseksi. Mutta kestääkö suomalaisten naisten sinnikkyys, kun trendi on työelämän tahdin kiristyminen ja epävarmuuden kasvu, ja vieläpä siten että kielteinen kehitys koskettaa enemmän naisia? Työelämän laadusta pitää puhua sekä miesten että naisten osalta. Mutta tasa-arvokysymys on nostettava entistä näkyvämmin esille, sillä työelämän kehitys nakertaa ennen kaikkea naisten asemaa. Sukupuolten mahdollisuudet vaikuttaa työtahtiin ja –määrään ovat eriytymässä – naisten tappioksi.
Työterveyslaitoksen haastattelututkimuksen mukaan naisten vaikuttamismahdollisuudet omaan työhönsä ovat heikentyneet ja työn tehokkuusvaatimukset ovat lisääntyneet. Silmiinpistävää on, että naisten vaikuttamismahdollisuus omaan työhön laskee iän myötä, kun miehillä päinvastoin ikä tuo lisää vaikutusvaltaa. Työelämä ei anna tilaa ikääntyville naisille. Myös työelämän muutokset koskettavat miehiä ja naisia eritavoin: naiset jäävät muutoksessa heikompaan asemaan, kun taas työelämän muutokset tuovat miehille usein lisää vaikutusmahdollisuuksia.
Mahdollisuus vaikuttaa työn tahtiin ja omaan työntekoon on keskeisimpiä työhyvinvoinnin lähteitä. Tahdin kiristyminen ja ylimitoitetut tehokkuusvaateet yhdistettynä voimattomuuteen millään tavoin vaikuttaa työn sisältöön aiheuttavat stressiä ja masennusta – työnteon mielekkyys katoaa. Johtaminen ja esimiesten toiminta on tässäkin avainasemassa. Hyvinvoivassa työyhteisössä kyetään vaativaankin suoritukseen, kun epäselvässä ja pomottavassa työyhteisössä vaatimukset koetaan (ja ne tuntuvat) epäreilulta hiostamiselta. Työelämän laatu on ratkaisevassa asemassa, kun rakennetaan suomalaisen työn tulevaisuutta.
Epätasa-arvo näkyy myös tilinauhassa. Naisen euro on yhä vajaa ja samapalkkaisuuspuhe on jäänyt sanahelinäksi. Samapalkkaisuusohjelman tavoitteena oli tasoittaa palkkoja niin, että vuonna 2015 naisten säännöllisen työajan ansio olisi 85 prosenttia miesten vastaavasta. Tällä hetkellä ollaan hädin tuskin 82 prosentissa. Palkkaerojen kiinni kuromisessa on päästävä sanoista tekoihin. Tämä edellyttää suurempia tasa-arvoeriä sekä julkisella että yksityisellä sektorilla. Vanhemmuuden kustannusten jakoon on pantava painoa, mikä edellyttää työnantajamaksujen alentamista naisvaltaisilla aloilla.
Työelämän laatuun ja tasa-arvokysymyksiin ei päästä kiinni ilman tulopolitiikkaa ja keskitettyä sopimista. Työelämään on palautettava sopimusjärjestelmä – tasa-arvon ja työn tulevaisuuden vuoksi.
Tasa-arvon kannalta julkisten palveluiden turvaaminen on tärkeintä. Naiset ovat julkisten palveluiden tuottajia. Samalla myös naisten työssäkäynti edellyttää julkisia palveluita. Tarvitaan päivähoitoa ja entistä enemmän myös vanhustenhoitoa, jotta naisille ei tule moninkertaista taakkaa.
(Julkaistu myös Kalevan Pohjoisen äänessä.)
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.