Millä Oulu lämpiää?

Osallistuin tänään Bioenergia ry:n järjestämään Millä Oulu lämpiää? -seminaariin Oulussa. Tapahtuma oli osa eri paikkakunnilla järjestettävien seminaarien sarjaa, jossa pohditaan Suomen energiantuotannon tulevaisuutta. Ilokseni huomasin, miten paljon asia ainakin täällä Pohjois-Pohjanmaalla ihmisiä kiinnostaa: seminaarijärjestäjät olivat joutuneet vaihtamaan tilaisuuden yleisöryntäyksen vuoksi suurempaan tilaan ja paikalla oli kuutisenkymmentä energia-alan toimijaa. Se on kyllä ymmärrettävää, työllistäähän energiala alueellamme tuhansia ihmisiä.

Seminaariväkeä puhutti erityisesti Suomen heikko energiaomavaraisuus: energiantuotannostamme vain 37% toteutetaan kotimaisin voimin, kun EU:n keskiarvo on 47%. Todellinen huolenaihe oli kivihiilen asema energiantuotannossa: maailmanmarkkinoiden ja Suomessa tehtyjen energiapoliittisten linjausten takia kivihiili on nykyisin kilpailukykyisin polttoaine sähköntuotannossa. Se on täysin absurdia, sillä kotimaisen biopolttoaineen työllistämisvaikutukset ovat kolminkertaiset kivihiilen käyttöön verrattuna, puhumattakaan kivihiilen ympäristövaikutuksista.

Seminaarin paneelikeskustelussa käsittelimme energiantuotannon tulevaisuutta yhdessä keskustan Juha Sipilän, perussuomalaisten Pirkko Mattilan ja vihreiden Satu Haapasen kanssa. Paneelin asiantuntijajäseninä olivat Metsäkeskuksen aluejohtaja Niilo Piisilä, Aluehallintoviraston ylijohtaja Terttu Savolainen ja Oulun Energian liiketoimintajohtaja Pertti Vanhala.

Paneelikeskustelun juontaja, Sanomalehti Kalevan toimitusjohtaja Jukka Haapalainen pyysi meitä visioimaan energiantuotannon tilaa vuonna 2054. Asia on hyvin ajankohtainen, sillä Oulun Energia on tekemässä lähivuosina päätöksiä vanhan Toppilan I:n korvaamisesta uudella energiantuotantoyksiköllä. Oma visioni on, että energiantuotanto jatkuu tulevaisuudessakin monipuolisena. Suomessa on jo pitkään käytetty laajaa energiantuotantopalettia teollisuuden energiahuollon turvaamiseksi. Sama tahti jatkuu varmasti myös tulevaisuudessa, vaikka perinteisen teollisuuden energiantarve väheneekin. Meillä on laajat metsävarat, joiden biomassan hyödyntäminen energiantuotannossa tulee vain korostumaan jatkossa. Realiteetti on myös, että turpeen käyttö tulee jatkumaan, ainakin seospolttoaineena. Puu ei yksin riitä, turvetta tarvitaan. Rinnalle tulee lisäksi myös uusia, älykkäitä energiaratkaisuja innovaatiotyön tuloksena. Tärkeää on myös energian säästäminen erilaisin keinoin, emme voi loputtomiin holovata energiaa, niin kuin me oululaiset sanomme.

Panelistit ja paikalla ollut yleisö olivat yhtä mieltä siitä, että Suomelta puuttuu pitkän tähtäimen energiastrategia, joka linjaa tehtäviä poliittisia päätöksiä pitkälle tulevaisuuteen. Pitkäjänteisen strategian tekemiseksi oltiin valmiita tekemään yhteistyötä yli puoluerajojen.