Luottoluokittajat eivät määrää markkinoilla

Kirjoitus Kalevan Pohjoisen ääni -blogisarjassa 19.1.

Eduskunnan suuri valiokunta ei pidä taukoja tammikuussakaan. EU:n ministerineuvostojen kokouksien asiat on käsiteltävä sitä mukaa, kun ne tulevat ajankohtaiseksi. Lisäksi valiokunnalla on kestoaihe: Euroopan finanssikriisi, joka tuottaa valtionpäiden kokouksia ja edellyttää ratkaisuehdotuksia. Valitettavasti näissä ratkaisuehdotuksissa ollaan pysytty jäljessä tapahtumista.

Koska itse kriisiin on vaikea löytää kertaratkaisua, keskustelua käydään sen lieveilmiöistä. Kun metsään ei haluta mennä, puhutaan puista. Luottoluokituslaitosten valta on yksi tällainen puheenaihe. Päättäjä toisensa jälkeen käy suurten luottoluokittajien kimppuun. Jos puhuja on Atlantin tällä puolella, syypääksi esitetään luokittajien kotimaa ja hillittömät markkinavoimat.

Luottoluokittajien vahva asema ei kuitenkaan ole markkinoiden valinta. Niiden toimintaa säädellään ja itse asiassa luokitustenkin painoarvo on suurelta osin seurausta viranomaispäätöksistä. Viranomaiset – myös Atlantin tuolla puolen – ovat asettaneet luokitukset lainojen riskipitoisuuden mittariksi. Sitä on saatu, mitä on tilattu.

Vaihtoehto luottoluokitusähkylle on vetää henkeä ja katsoa rauhassa, mitä markkinoilla oikeasti tapahtuu. Japani menetti kolmen A:n luokituksen jo kauan sitten, Yhdysvallat viime kesänä. Molemmille valtioille työnnetään rahaa ennätysalhaisella korolla, ilman mitään riskilisää. Ranskan aat tippuivat perjantaina ja seuraavana maanantaina korkovaatimukset laskivat. Väliaikaisen vakausrahaston ERVV:n takausvastuiden lisäämiselle ei siten ole mitään perustetta.

Annetaan luokittajien luokittaa. Niiden mielipiteet ovat varmasti arvokkaita, mutta silti vain mielipiteitä. Mietitään sen sijaan, miten itse finanssikriisi ratkaistaan.