Eduskuntavaaleissa pääministeri Marinin johtama SDP ylsi erinomaiseen tulokseen, mutta jäi kuitenkin ykkössijasta. Oppositio nosti vaaliaseeksi velkaantumisen ja vakuutti äänestäjiä siitä, että valtion 40 miljardin euron velanotto vaalikaudella oli vienyt Suomen velkakriisiin. 

Ei auttanut, että asiantuntijat olivat eri mieltä: Suomen velkataakka on EU-keskitasoa, luottoluokitus on pysynyt vahvana ja sijoittajilta valtio saa rahaa kohtuullisilla koroilla. Kestämme vertailun muihin maihin ilman shokkia. 

Valtionvelan 40 miljardia on iso summa, ja sillä sai kriisitunnelmaa lietsotuksi. Kuitenkin valtiovarainministeri Riikka Purran laatimassa talousraamissa on kutakuinkin sama 40 miljardin velanotto, mutta nyt se ei johdakaan velkakriisiin. Kriisipuhe oli siis vaalipuhetta.

Suomen julkiseen velkaan pitää suhtautua tasapainoisesti. Säästäväisyys on tarpeen, mutta valtion velanotto on vielä hallinnassa eivätkä nousevatkaan korkokustannukset käännä kasvuun valtion velan suhdetta kansantuotteeseen. 

Lisäksi alkaneelle hallituskaudelle on jäämässä vahvaa talousperintöä: työllisyys on noussut korkealle tasolle ja energiainvestointeja on suunnitelmissa yli 90 miljardin euron edestä. Pohjoinen on investointien keskeinen alue.

Tasapainoa tavoittelevan suomalaisen politiikan hyveitä ovat olleet harkitsevuus ja yhteistyöhakuisuus. Tässä tilanteessa hyvää harkintaa hallitukselta osoittaisi varovaisuus ihmisten perusturvan leikkaamisessa. Leikkaukset heikentävät kotimaista kulutusta. Vielä haitallisempaa on, että niiden seurauksena yhteiskuntamme muuttuu kovaksi, armottomaksi ja riitaiseksi. Oikeudentuntoa koettelee samaan aikaan varakkaimpien saama veroale. 

Varsinkin työmarkkinoilla tarvitaan harkintaa ja yhteistyöhakuisuutta. Suomen työmarkkinamallissa on kiistattomia vahvuuksia. Työehtosopimusten maltilla on parannettu suomalaisten yritysten kilpailukykyä. Lakko-oikeuden rajoittamiseen ei liene polttavaa tarvetta, kun lakoissa menetetään varsin vähän työpäiviä. Ja suomalaista eläkejärjestelmää on uudistettu ilman pahempia poliittisia ristiriitoja. Hallitusohjelma haastaa riitaa ja levottomuutta aivan tarpeettomasti.

Järkevä talouspolitiikka perustuu talouskasvun tukemiselle. Kasvu tarvitsee työtä ja pääomaa. Oman työvoimamme lisäksi tarvitsemme työperäistä maahanmuuttoa, ei ihmisten karkottamista pois. Pääomaa, jota tarvitsemme siirtyäksemme puhtaaseen energiaan ja päästöttömään teollisuuteen, saamme jatkamalla rohkeaa ilmastopolitiikkaa.

Talouspolitiikassa ajoitus on a ja o. Suomi on vaarassa ajautua taantumaan, samaan aikaan kun esimerkiksi Saksa on valinnut elvyttää talouttaan.

Kolumni on julkaistu Kalevassa 6.9.2023