
Vakaus naapurustossamme on kohtalonkysymys. Euroopan unionin laajentuminen Balkanille on siksi strategisesti tärkeää rauhan ja vakauden edistämiseksi. Monien uskontojen ja etnisten ryhmien risteämällä alueella kytee yhä, ja ristiriitojen taustoja on hyvä ymmärtää, jotta länsi-integraatiota voi parhaiten tukea.
Siksi toimiessani pari kuukautta valiokunnan puheenjohtajana ennen valintaani eduskuntaryhmän puheenjohtajaksi nostin Länsi-Balkanin yhdeksi eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan avainvierailukohteeksi tällä vaalikaudella. Matka toteutui huhtikuun lopussa seuraajakseni valiokunnan pj:na nousseen Kimmo Kiljusen (sd.) johdolla.
Saavuimme matkaviikon maanantaina Serbian pääkaupunkiin Belgradiin, josta jatkoimme tiistai-iltana Pristinaan Kosovoon. Torstaina matka jatkui Tiranaan Albaniaan, missä ohjelma huipentui perjantaina. Rautatieyhteyksien puutteessa välimatkat taittuivat minibussilla. Yhteensä road tripillä kilometrejä kertyi yli 800.
Erittäin korkeatasoiseen ohjelmaan kuului tapaamiset muun muussa Serbian ulkoministerin Ivaca Dacicin, Kosovon presidentin Vjosa Osmanin ja Albanian ulkoministeri Igli Hasanin kanssa.
Maiden tilanne vaihtelee, mutta kaikki pyrkivät EU:n jäseneksi. Serbian osalta suuri kysymys on suhde Venäjään ja muuan muassa vasta solmitun vapaakauppasopimuksen osalta myös Kiinaan. Presidentti Vucicin on ratkaistava kumman suunnan Serbia ottaa, loputtomiin ei voi istua aidalla. Suhde Kosovoon on ratkaistava ennen kuin maan jäsenyys voi edetä. Suurlähettiläämme Belgradissa Niklas Lindqvist avasi maan taiteilua valaisevasti.
NATO-liittolaisemme Albania on juuttunut kahden väliseen kiistaan Kreikan kanssa, mutta solmu auennee ja jäsenyysneuvottelut voinevat alkaa lähitulevaisuudessa. Korruption ja järjestäytyneen rikollisuuden kitkemisessä riittää vielä töitä.
Kosovosta kerron tässä tarkemmin.
Euroopan nuorin valtio, vuonna 2008 itsenäiseksi julistautunut Kosovo on kiehtonut minua pitkään.
Ehkä taustalla on kunnioitus Nobel-palkitun presidentti Ahtisaaren rauhanvälitystyötä kohtaan – se oli Ahtisaari, joka esitti suunnitelman maan itsenäistymisestä.
Tai ehkä kyse on Kosovon innostavasta esimerkistä: kosovolaiset rakentavat vastasyntynyttä valtiotaan määrätietoisesti demokratian, oikeusvaltion ja ihmisoikeuksien pohjalle ja hakevat johdonmukaisesti paikkaansa euro-atlanttisissa rakenteissa. ”Start up” -valtio on muun muassa yhtynyt kaikkiin Venäjälle asetettuihin pakotteisiin ja on linjassa EU:n ulko- ja turvallisuuspolitiikan kanssa, vaikka jäsenyys unionissa siintää vasta kaukana horisontissa.
Kun oikeusvaltiota monin paikoin haastetaan, on rohkaisevaa nähdä miten universaaleilla arvoilla on yhä vetovoimaa.
Vierailin eduskunnan ulkoasianvaliokunnan matkalla nyt toista kertaa Kosovossa. Pääkaupunki Pristinan ohella kävimme pohjoisessa Mitrovican kaupungissa, jonka kuuluisa silta jakaa albaanien ja serbien asuttamiin osiin. Naton johtamat KFOR-joukot, joissa Suomi on vahvasti mukana, valvovat siellä turvallisuutta.
Suomi ja Kosovo ovat molemmat pieniä maita, joilla on suuri ja historiallisesti arvaamaton naapuri. Serbia ei ole tunnustanut omana provinssinaan pitämänsä maan itsenäisyyttä ja pyrkii edelleen epävakauttamaan Kosovoa. Pohjoisen serbienemmistöisillä alueilla on ollut väkivaltaisuuksia ja syksyllä jopa massiivinen terroristi-isku, jonka kytköksistä Serbiaan huhutaan.
Kosovon vastuulla on järjestää etnisten vähemmistöjen asema ihmisoikeuksia kunnioittaen. Työtä riittää, mutta on liioiteltua väittää serbivähemmistön elävän tietoisen sorron alla.
Ajankohtainen asia on Kosovon jäsenyyshakemus Euroopan neuvostossa. Suomi tukee sitä, sillä se edistäisi maan kansalaisten perusoikeuksia ja vahvistaisi järjestöä, joka edustaa kansainvälistä monenkeskistä yhteistyötä. Venäjän jätettyä Euroopan neuvoston olisi paikallaan hyväksyä ihmisoikeuksiin sitoutunut Kosovo uudeksi jäseneksi.
Osa Euroopan maista on Serbian painostuksen vuoksi kytkenyt Kosovon jäsenyyden pohjoisen serbienemmistöisten kuntien yhteisön (ns. ASM, Association of Serb Majority Municipalities) perustamiseen. Yhteisölle on perusteensa, mutta toisaalta on varottava luomasta rakennetta joka tarjoaisi Serbialle ja sen presidentti Vucicille instrumentin horjuttaa Kosovon vakautta sisältäpäin.
Viimeisin esimerkki tästä on näissä kunnissa viikko sitten järjestetyt uusintavaalit, joihin paikallinen serbiväestö ei osallistunut kaikesta päätellen Serbiasta tulleen ohjeistuksen mukaisesti. Epävakaus kunnissa palvelee ulkoisen vaikuttajan tarkoitusperiä paremmin kuin väestön integraatio.
Kuten kerroin, valiokunta vieraili Länsi-Balkanin kiertueella myös Serbian pääkaupunki Belgradissa, jossa kuulimme kansanedustajilta niin sanotun tarinan toisen puolen. Vaikka yhtäläisyyttä Venäjän ja Ukrainan tilanteeseen ei voi suorasukaisesti vetää, on maiden suhteissa hyvin paljon samankaltaisuutta.
Meidän tehtävämme on kyetä tunnistamaan aito sitoutuminen oikeusvaltioperiaatteeseen ja ihmisoikeuksiin. Siinä missä Serbia istuu aidalla, on Kosovo valinnut tiensä. Dialogia Serbian kanssa täytyy käydä, ja on erinomaisen hyvä että maan EU-jäsenyysehtoihin on lisätty suhteiden normalisoiminen Kosovoon.
Jonain päivänä kaikki Balkanin maat yhdistyvät Euroopan unionissa.
Tapasimme Kosovossa useita tuttuja ja korkean tason päättäjiä: valiokunta kävi syvällisen keskustelun presidentti Vjosa Osmanin ja Kosovon ulkoasiainvaliokunnan kanssa. Itselläni oli lisäksi tapaaminen varapääministeri Besnik Bislimin kanssa, joka on käynyt useita kertoja Suomessa.
Vierailin myös Kosovon Ylen eli RTK:n suorassa uutislähetyksessä.
Työ ja yhteydenpito jatkuu perustamassani eduskunnan Kosovo-ystävyysryhmässä. Kiitos Suomen suurlähettiläs Matti Nissiselle antoisan Kosovon vierailun järjestämisestä.
Matkaseurueessamme olivat edustajat Jarmo Lindberg (kok.), Sebastian Tynkkynen (ps.), Vilhelm Junnila (ps.), Eva Biaudet (rkp.) ja Jussi Saramo (vas.) sekä valiokuntaneuvos Jonna Savola.
Balkanin kierros oli vahva, myös meitä edustajia yhdistävä kokemus.
Kommentit