Vaalien alla olen jälleen saanut vastata vaalikonekysymykseen siitä, ovatko suuret tulot merkki ja palkka ihmisen ahkeruudesta ja lahjakkuudesta. Pidän tämän kysymyksen asennetta vähintäänkin omituisena.
Suomessa esimerkiksi monessa palvelualan ammatissa tehdään pitkää päivää työtehtävissä, jotka ovat yhteiskunnan toimivuuden näkökulmasta keskeisiä. Silti tilinauhalla näkyvässä palkassa ahkeruus ei takaa turvattua arkea. Moni työssäkäyvä ihminen on aivan liian tiukilla. Laulua siteeraten, arvon hekin ansaitsevat Suomen maassa suuressa.
Orpo-Purran oikeistohallituksen aikana pienipalkkaisten suomalaisten tilanne on entisestään heikentynyt. Palvelualojen ammattiliitto PAMin teettämässä laajassa jäsenkyselyssä selvisi, että tilanne on heikompi kuin koskaan aikaisemmin vuonna 2011 aloitetun kyselyn historiassa.
Yli joka kolmas kyselyyn vastannut työntekijä kertoi taloustilanteensa huonontuneen viimeisen vuoden aikana. Osa-aikatyötä tekevien osalta tilanne on vielä vakavampi: heistä yli puolet kertoi tilanteensa huonontuneen.
Orpon ja Purran hallituksen politiikka on osunut kipeästi pienituloisiin ihmisiin. Leikkauspolitiikka on johtanut muun muassa siihen, että asumistuen leikkausten jälkeen kymmenet tuhannet ovat pakkomuuton edessä. Lapsiperheköyhyys on kasvanut, PAMin kyselyyn vastanneista alle kouluikäisten lasten vanhemmista joka viidennellä on ulosottovelkaa.
Kun leipä on kapea, hyvien julkisten palveluiden merkitys korostuu. Hyvinvointivaltion ajatus on turvata ihmiselle mahdollisuuksia hyvään ja täyteen elämään, myös silloin kun toimeentulo on niukka. Opiskelu, terveys, perheen perustaminen ja turvallinen vanhuus eivät voi olla tulotasosta kiinni.
Nyt Orpon ja Purran hallitus purkaa Suomea molemmista päistä: Hallitus heikentää monin tavoin työntekijän asemaa ja on epäonnistunut työttömyyden hoidossa. Samaan aikaan hallitus purkaa pienituloisille arvokkaita palveluita heikentäen esimerkiksi asumistukea.
SDP puolustaa yhteisiä palveluita. Me keventäisimme ansiotuloverotusta puoli miljardia enemmän kuin hallitus ja painottaisimme veronkevennykset pieni- ja keskituloisille. Kun ihmisillä on varaa ostaa ruokaa, lääkkeitä ja muita arjen tarvikkeita, myös talouden rattaat saavat vauhtia.
Toisin kuin hallitus me emme halua ajaa matalapalkkaisia naisvaltaisia aloja ikuiseen palkkakuoppaan, mitä hallituksen palkkakuoppalaki tarkoittaa. Me haluamme, että työelämää kehitetään yhdessä sopien ja rakentaen, ei repien ja riidellen. Olemme esittäneet monia toimia, joilla työntekijöiden asemaa voitaisiin parantaa. Olemme tehneet lakialoitteet esimerkiksi järjestöjen kanneoikeudesta, tulkintaetuoikeudesta työehtosopimusriidoissa ja alipalkkauksen kriminalisoimisesta.
Me haluamme varmistaa, että julkisin verovaroin maksettavissa investoinneissa ja hankinnoissa noudatetaan aina Suomen lakeja, työlainsäädäntöä ja työehtosopimuksia. Se turvaa työntekijöiden asemaa, vahvistaa työllisyyttä ja suomalaisten yritysten kilpailukykyä sekä ehkäisee ihmiskauppaa.
Myös pienipalkkaisella ihmisellä on oltava mahdollisuus asua kotikaupungissaan. Kaupunkien on panostettava kohtuuhintaiseen asuntotuotantoon, kun hallitus ajaa alas valtion tukemaa asuntotuotantoa ja leikkaa asumistuesta. Lähiöitä on kehitettävä parantamalla niiden palveluita.
Asiakasmaksut eivät saa olla pienituloiselle este asianmukaisen hoidon ja palvelun saamiselle. Sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksut, matkakulut ja lääkkeiden omavastuut on pidettävä kohtuullisina. Koko maassa tulee pyrkiä yhdenvertaiseen hoitoon pääsyyn perusterveydenhuollossa. Nopea hoitoon pääsy perusterveydenhuollossa on myös avain vaikuttaviin mielenterveyspalveluihin. Siksi SDP haluaa, että hoitotakuu pidetään 14 päivässä.
Viimeisenä vaan ei vähäisimpänä, laadukas varhaiskasvatus on lapsen yksilöllinen oikeus, mutta samalla se on tasa-arvoteko. Subjektiivinen varhaiskasvatusoikeus turvaa naisten työssäkäyntiä ja työttömyyden sattuessa työnhakua. Palveluilla todella on väliä.