Tänään on hyvä päivä aloittaa blogi tauon jälkeen. Viisi kuukautta on mennyt vaaleista, ja nyt on jo selkeästi uusi vaihde päällä. Kävin keväällä hakemassa uutta virtaa Euroopasta, maakuntaliiton kanssa matkailimme Brysselissä ja Haagissa, ja Euroopan neuvoston työhön osallistuin touko-kesäkuun vaihteessa Strasbourgissa.

Kesäloman vietin kotimaassa. Aika kului siivillä, tai sateisesti, miten sen nyt sanoisi. Siskoni maratontreenin innoittamani juoksin tunnin lenkkejä pari kolme kertaa viikossa. Juokseminen ja erityisesti maraton näyttää olevan suorastaan muotia nyt. Innostus tarttui. Eilen kokeilin kuinka juoksu sujuu lasten kanssa: urheat pikkupyöräilijät ajoivat keveästi tunnin lenkin minun juostessa pääasiassa perässä. Apurattaat irroitettiin molemmilta heinäkuussa. Koko maailma näyttäytyy erilaiselta kun lapset ajavat itsenäisesti omilla kulkuneuvoillaan.

Politiikan syksy on käynnistynyt keskustalaisen ministereiden kimaralla. Ensimmäisenä, tosin jo heinäkuussa, Pohjois-Pohjanmaalle ehätti Paavo Väyrynen. Tässä kuussa olen lounastanut kuntaministeri Mari Kiviniemen ja liikenneministeru Anu Vehviläisen kanssa. Maakuntavaltuuston puheenjohtajuus on poliittisesti varsin tyydyttävä paikka. Siinä pysyy mukavasti ajantasalla, vaikkei kansanedustajuus auennutkaan maalisvaaleissa.

Syksyn ylivoimaisesti tuntuvin uusi juttu on omassa perheessä: esikoinen aloitti koulun. Kun kotona on ekaluokkalainen, ei mikään enää ole ennallaan. Tunne on ihana. Elämä jatkuu.