Tavallisten ihmisten keskuudessa huoli sosiaali- ja terveyspalveluiden tulevaisuudesta on kasvussa. Ihmisten huoli on ymmärrettävä: Toimeentulotuen perusosan siirtäminen kunnilta Kelaan epäonnistui pahan kerran. Ihmiset eivät ole saaneet päätöksiä toimeentulotuesta, vuokrat ovat rästissä, lääkkeet ostamatta ja ruoka lopussa.

Entä jos sote-uudistus ajautuu samalla tavoin kaaokseen?

Sote-uudistuksessa eli sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistuksessa on kysymys tärkeistä julkisista palveluista. Ikäihmiset odottavat, että heillä on tarvittavat palvelut. Hallitus ei saa kaavailla menoleikkuria jättämällä vanhukset koteihinsa ja nimittämällä palveluiden puuttumista kotihoivaksi. Ja kuka tahansa meistä voi sairastua ja tarvita terveyspalveluita. Työterveyshuollon kautta moni saa hyvät palvelut, mutta jos sairaus on todella vakava, on hoidon osoite julkisessa erikoissairaanhoidossa.
Huoli uudistuksesta on perusteltu. Sen valmistelussa on laitettu hallintoasiat ensimmäisiksi. Ihmisiä askarruttava valinnanvapaus on täysin auki, samoin valinnanvapaudesta mahdollisesti tulevien kustannusten kattaminen. Entä jos talouslaskelmat eivät pidä? Entä jos muutakin tärkeää on unohtunut, kun painopiste on maakuntaportaan hallinnon rakentamisessa?
Sote-uudistuksen hallintomallia on perusteltu terveyspalveluille tarvittavan väestöpohjan turvaamisella. Oulun vinkkelistä asia ei avaudu: kaupungissa on väkeä enemmän kuin useimmissa maakunnissa, eli normaalilaskuopin mukaan tarpeeksi. Ja yhteistyö muun Pohjois-Pohjanmaan kanssa hoituisi kuntalain pohjalta. OYS puolestaan on niin nyt kuin tulevaisuudessakin puolen Suomen sairaala.

Päättäjien joukossa ollaan kyllä yksimielisiä siitä, että uudistus on tehtävä. On jo aika saattaa eteenpäin asiaa, jota on valmisteltu 3-4 hallituksen aikana. En vaadi aikalisää, vaan asioiden panemista tärkeysjärjestykseen: palvelut ensin.

Julkaistu Oululehdessä 11.3.2017