Kalevan kolumnini: Riit­tää­kö ruoka ja riit­tä­vät­kö ih­mis­ten rahat ruo­kaan?

”Anna meille meidän jokapäiväinen leipämme” – ruoka on elämän ehto ja rukouksen väärti. Nyt on käynnissä kriisi, joka on palauttanut pohtimaan ikiaikaisia kysymyksiä: Riittääkö ruoka ja riittävätkö ihmisten rahat ruokaan?

Viime aikoihin asti ruokaturvan kehitys on ollut maailmanlaajuinen menestystarina: 50 vuotta sitten yli kolmasosa ihmiskunnasta näki nälkää. Kohenevan kehityksen myötä nälkäisten osuus oli pudonnut pari vuotta sitten jo reilusti alle kymmenesosaan.
Ruoan maailmankauppa on hyödyttänyt monia: rikkaissa maissa on tuotettu tekniikkaa ja palveluita, jotka ovat auttaneet kehittyvien maiden tuotteita käymään kaupaksi.

Koronapandemia keskeytti kehityksen. Se iski talouteen, katkoi maailmankaupan ketjuja ja käänsi nälkäisten määrän nousuun.
Venäjän hyökkäys viljavaan Ukrainaan heikentää tilannetta entisestään: uutta viljaa ei kylvetä eikä varastoitua viljaa saada laivattua maailmalle. Maailmankauppaan tukeutuva ruokaturva oli kyllä kestänyt yllättävät sääolot ja muut yksittäiset ongelmat, mutta ongelmien kasaantuessa järjestelmä on käynyt hauraaksi.

Vaikka suurin osa maailman ruoasta tuotetaan kuluttajien kotimaissa, kansainvälisen kaupan häiriintyminen on suuri ongelma: kymmeniä miljoonia ihmisiä uhkaa ruoan puute, muille ongelma näkyy hintojen nousuna.

Suomi ja suomalaiset saavat vielä ruokaa. Olemme maailman mitassa rikas maa, joka voi tarvittaessa ostaa ruokansa kovallakin hinnalla. Ruokakriisin tässä vaiheessa olisi kuitenkin huutava vääryys, jos rikkaat maat työntäisivät kauhansa maailman nälkäisten niukoiksi käyviin ruokavirtoihin.

Ruokakriisin oloissa on muistettava, että tarvitsemme aina riittävästi monipuolista oman ruoan tuotantoa. Huoltovarmuus maksaa ja siitä pitää maksaa. Siitä maksetaan paitsi valtion menojen kasvuna, myös ruuan hinnan nousuna.

Hintojen nousu hirvittää. Suomessakin ruokalaskun merkitys vaihtelee tulotason mukaan. Ruuan kallistuminen näkyy keskituloisellakin, mutta kaikkein pienituloisimmilla jo kymppien lisälasku vie ison osan käytettävistä tuloista. Marinin hallituksen päättämä perusturvaetuuksien nostaminen, esimerkiksi kansaneläkkeen nosto 24 eurolla ja takuueläkkeen nosto 30 eurolla elokuun alusta, on tarpeellinen ja oikea-aikainen.

Ruoan saaminen jokaiseen pöytään on monen toimen summa. Tarvitaan viljelijää, teollisuuden ja kaupan tekijöitä. Poliittisessa päätöksenteossa tarvitaan monen asian hallintaa: tuntumaa yhteiseen eurooppalaiseen maatalouspolitiikkaa ja oman ruuantuotannon sekä ihmisten toimeentulon turvaamista. On oltava valppaina, sillä meillä suomalaisillaan ei ole varaa hyväuskoisuuteen ja toimettomuuteen.

Kirjoitus on julkaistu Kalevassa 15.6.2022.

Kommentit

Jätä kommentti