Arno Juutilainen kiinnitti huomionsa Talousnurkassa (Hämeen Sanomat 9.5.) mielenkiintoiseen taloushistorian teemaan: millaiset talouspolitikan virheet nostivat natsit valtaan Saksassa – ja onko siitä opittavaa tämän päivän Euroopassa.

Saksan markan arvo romahti vuosien 1921-23 hyperinflaatiossa, jota kuitenkin seurasi talouden elpyminen. Saksa ajautui aivan uuteen kriisiin, kun maailmantalous romahti 1930-luvun alussa. Jos kansanvaltainen Saksa olisi tässä tilanteessa etsinyt liikkumavaraa elvyttävällä politiikalla, samalla tavoin kuin Yhdysvallat hiukan myöhemmin, ei työttömyys olisi noussut yli 6 miljoonaan. Kymmenen vuoden takaisen hyperinflaation pelko oli, siinä kuin ulkoiset puitteetkin, kuitenkin sulkenut saksalaispäättäjien ajattelun. Tutkimustietoa aiheesta löytyy esimerkiksi William Burleighin kirjasta The Third Reich (2000) sekä Alan Toozen erinomaisesta kirjasta Wages of Destruction (2006).

Lopuksi: ”natsikortista” puhuminen on ollut kepeää huumoria pitkään. Nyt Euroopan poliittisessa ilmapiirissä on avointa kaipuuta menneeseen, oikeusvaltion ja kansanvallan väheksyntää. Ääriajattelusta on tullut salonkikelpoista. Suomi ja Eurooppa ovat siirtymässä globaalin pandemian aiheuttaneesta talouskriisistä kohti jälleenrakennusta. Historiasta pitää oppia ja taloushistorian oppeja tulee käyttää elvyttävän talouspolitiikan tueksi.