Helsingissä 25.8.2020
Arvoisat suurlähettiläät, hyvät kutsuvieraat, Politiikka on sekoitus yllätyksiä ja perinteitä. Olen nyt toistamiseen puhumassa tässä arvokkaassa tilaisuudessa. Vuosi sitten Suomi aloitteli EU-puheenjohtajakauttaan. Edessä oli haastavia tehtäviä, joista suoriuduimme jälkikäteentarkasteltuna kiitettävästi. Suomi teki, mitä Suomi lupasi.
Vuosi sitten totesin, että vaikka puheenjohtajuuskaudet on hyvä suunnitella huolella, on hyvä muistaa politiikan kultainen sääntö: ”Events, my dear, events”, eli hyvätkin suunnitelmat harvoin kestävät kohtaamista todellisuuden kanssa. Alkuvuodesta jouduimme kokemaan tämän niin Euroopassa kuin koko maailmassa.
Globaali pandemia on ajanut maailman terveyskriisin ja syössyt maailmantalouden on laajuudeltaan ja syvyydeltään pahimpaan taantumaan 90 vuoteen. Emme vielä tiedä, milloin tehokas koronavirukselta suojaava rokote on saatavilla ja miten se pystytään jakamaan tehokkaasti ympäri maailman. Siihen asti meidän on varauduttava ja sopeuduttava.
EU-yhteistyön kannalta tilanne on ollut vaikea. Koko alkuvuoden yritimme totuttautua siihen, ettemme voi kohdata eurooppalaisia kumppaneitamme kasvokkain. Parhainkaan teknologia ei korvaa käytäväkeskusteluja tai lämmintä kädenpuristusta. Kättelyittä on solmittu esimerkiksi EU:n laajentumisen ja lähes kahden tuhannen miljardin euron elpymispaketin kaltaiset, mittaluokaltaan valtaisat asiat.
Hokema, jonka mukaan Euroopan unioni kehittyy kriisien myötä, on osoittautumassa kuitenkin taas kerran todeksi. Ilman koronaepidemian mukanaan tuomaa talouskriisiä olisi Saksan puheenjohtajuuskautta hyvinkin leimannut kinastelu unionin monivuotisen rahoituskehyksen
tulopuolesta, BKTL:n prosentin sadasosien kompromisseista. Nyt rahoituskehys sovittiin ja samalla sovittiin nykyisten perussopimusten puitteissa tukipaketista, joka yhdessä Euroopan keskuspankin toimien ja jäsenmaiden finanssipoliittisten toimien kanssa loi uskottavuutta talouskriisistä selviämiselle. Se loi myös yleistä uskottavuutta EU:n toimintakyvylle.
Lopputuloksena jokainen jäsenvaltio sai voittoja ja jokainen tuli hieman vastaan muita. Suomen EU-puheenjohtajamaana tekemä työ esimerkiksi oikeusvaltioperiaatteen vahvistamiseksi kantoi hedelmää. Nyt unionin varojen käyttö kytketään oikeusvaltioperiaatteen noudattamiseen. Elvytysrahoitus sidotaan maakohtaisiin suosituksiin perustuviin rakenneuudistuksiin, joilla edistetään muun muassa hiilineutraalia taloutta ja digitalisaatiota. EU:n kilpailukyky paranee ja arvopohjaa vaalitaan. EU:n talouden uudistamisen kannalta välttämättömät toimet etenevät.
Elpymiskokonaisuuden ympärillä heräsi jälleen kerran vilkas keskustelu myös Suomen paikasta Euroopan unionissa. Kysyttiin, miksi emme vetäneet neuvotteluissa tiukinta mahdollista linjaa nuukan nelikon eli Ruotsin, Tanskan, Alankomaiden ja Itävallan kanssa. Me vedimme neuvotteluissa strategiamme mukaista Suomen linjaa: Sen lähtökohta oli ajatus, kuinka voimme maksimoida Suomen vaikutusvallan ja toisaalta omat saantomme EU:n budjetista toimien samalla rakentavana yhteistyökumppanina. Kumppanina, jonka näkemyksiä halutaan kuulla jatkossakin.
Alankomaiden tai Itävallan intressit eivät ole suoraan meidän intressejämme. Olemme jo eurossa, toisin kuin Ruotsi ja Tanska. Myös maantieteellinen sijaintimme ja taloutemme rakenteet erottavat meidät nuukasta nelikosta. Hyödymme enemmän siitä, että saamme EU:n budjetista maatalous- ja koheesiorahaa kuin pienestä maksukorjauksesta, jolla olisimme saaneet hilattua EU-jäsenmaksuamme hieman pienemmäksi. Nyt nettomaksuasemamme koheni hieman, 0,03 prosenttiyksikköä, vaikka Britannia lähti unionista.
Suomen näkökulmasta on myös järkevää vastustaa pysyviä blokkeja unionissa. EU:n jakolinjojen syveneminen pohjoiseen ja etelään, länteen ja itään tai vanhoihin ja uusiin jäsenvaltioihin ei ole Suomen edun mukaista. Meidän etumme on mahdollisimman vahva, yhtenäinen ja toimintakykyinen EU, jolla on kyky ratkaista globaaleja haasteita. Hajanaisesta unionista hyötyvät ennen kaikkea sen vastustajat. Keskinäisiin kahnauksiin energiansa hukkaava unioni menettää globaalia vaikutusvaltaansa ja Suomi omaa vaikutusvaltaansa sen mukana.
Hyvät ystävät,
Hallitus linjaa Suomen asemaa vahvasti Eurooppa-poliittisessa selonteossa, jonka valmistelu käynnistyy johdollani tänä syksynä. Kuvailisin Suomen paikkaa Euroopan unionissa jalkapallotermein keskikentän pelaajana, joka hakee aktiivisesti ratkaisuja. Tältä pohjalta lähdemme siis työstämään tulevaisuuteen luotaavaa asiakirjaa, joka viitoittaa Marinin hallituksen Eurooppa-politiikkaa hallitusohjelman painotusten mukaisesti.
Suomen Eurooppa-politiikassa ohittamaton osa on suhde Venäjään. Pohjoisen ulottuvuuden politiikka muodostaa puitteet pitkäjänteiselle yhteistyölle mm. ympäristönsuojelussa. Laajemmin arvioiden meidän tulee huolehtia siitä, että EU:lla on ja pysyy yhteinen, johdonmukainen Venäjä-politiikka voimassaolevien viiden periaatteen mukaisesti.
Puheenjohtajakaudella aloitettu työ unionin perusarvojen, oikeusvaltioperiaatteen, demokratian ja ihmisoikeuksien lujittamiseksi tulee näkymään selonteossa vahvasti. Hallitusohjelman mukaisesti tavoitteena on rakentaa unionista maailman kilpailukykyisin, sosiaalisesti ehein vähähiilinen talous.
Emme voi myöskään ohittaa koronan ja Brexitin kaltaisten kriisien hoidosta saatuja kokemuksia ja mitä voimme niistä oppia tulevaa varten. Koronapandemia on korostanut luotettavan tiedon ja vaikutusarviointien merkitystä. Lisäksi käsitellään EU:n uudistamista ja sen toiminnan tehostamista perussopimusten tarjoamia mahdollisuuksia, kuten määrä- enemmistöpäätöksiä, hyödyntäen.
Eduskunta saa selonteon käsiteltäväkseen vuoden vaihteessa.
Meillä on uniikki kansallinen EU-päätöksentekojärjestelmä, jossa eduskunnalla on vahvempi rooli kuin monissa muissa maissa. Myös esimerkiksi EU-asioiden jaostot ovat ainutlaatuinen osa kansallista valmistelukoneistoa ja sidosryhmien kytkemistä EU-asioiden valmisteluun. Tämän kokonaisuuden hallinta edellyttää saumatonta yhteistyötä ja avointa tiedonkulkua. Valtioneuvoston kanslian EU-sihteeristön ja ulkoministeriön tulee pelata yhteen, aivan kuten orkesterissa, jossa jokainen muusikko soittaa samaa sinfoniaa.
Lähetystöjen asiantuntemus ja ruohonjuuritason ymmärrys asemamaiden sisäpolitiikasta on äärimmäisen tärkeä pala Suomen EU-politiikkaa ja vaikuttamistyötä. Vaikka olemme töissä eri ministeriöissä ja eri maissa, tavoitteet ovat yhteiset. Asemamaista tulevat heikot signaalit voivat olla oleellisia kokonaisuuden kannalta. Meillä on vahva luotto asiantuntemukseenne. Toimikaa sen pohjalta rohkeasti ja olkaa aktiivisesti yhteydessä.
Hyvät kuulijat,
On syytä tarkastella hieman myös Euroopan asemaa muuttuvassa maailmassa.
Yhdysvaltain kansainvälisen aseman heikentyminen ja sääntöperäisen
kansainvälisen yhteistyön perustan rapautuminen ovat luoneet kysyntää EU:n geopoliittisen roolin vahvistamiselle. Koronakriisin myötä noussut solidaarisuus, EU:ssa vahvistunut koheesio, viittaa siihen, että tähän kysyntään voidaan vastata.
Euroopan komission puheenjohtaja von der Leyenin luonnehtiessa komissiota geopoliittiseksi komissioksi hän kiinnitti huomiota kauppapolitiikkaan. Lähtökohta on tietysti EU:lle yleisesti ja komissiolle erityisesti luonteva, sillä kauppapolitiikka on aina yhteisön ydinaluetta. Ymmärrettävästä lähtökohdasta on vielä matkaa lopputulokseen, ja EU:n kauppapolitiikan geopoliittinen sovellus on vasta kehittymässä. Kehityksellä ja kannanmuodostuksella on kuitenkin kiire, sillä Euroopan ulkopuolinen maailma on muuttumassa kovaa vauhtia.
Yhdysvaltain asenne Kiinaan on muuttamassa globaalin talouden perusteita. Neljä vuosikymmentä jatkunut suurten talouksien integraatiokehitys on kääntymässä toiseen suuntaan. Puolitoista vuosikymmentä sitten lanseerattu termi Chimerica yhteen kasvavista ja toisiaan täydentävistä Kiinasta ja Amerikasta on siirtymässä syrjään ja nyt puhutaan maailman halkeamisesta kahteen osaan, Yhdysvaltain ja Kiinan puoliskoihin.
Kahtiajako on jo pitkällä teknologiassa, Huaweista Bytedanceen. Se on edennyt jo myös finanssisektorille: Yhdysvaltain senaatti hyväksyi yksimielisesti amerikkalaispörsseihin listattujen kiinalaisyritysten tiukemman valvonnan. Wall Streetillä ei odoteta enää uusia kiinalaisyhtiöiden listautumisia. On syytä panna merkille, että senaatin päätös syntyi yksimielisesti, mahdollinen demokraattien valtaannousu ei siis välttämättä muuttaisi politiikkaa.
Tasapuolisuuden nimissä täytyy huomioida, ettei kahtiajaossa kyse ole vain Yhdysvaltain toimista. Siinä missä kauppapolitiikan kahtiajako on korostuneen amerikkalaista, on Kiina puolestaan koetellut sääntöjä kansainvälisen politiikan muilla alueilla, esimerkiksi Hong Kongissa ja Etelä-Kiinan merellä.
Kehitys on EU:n kannalta huolestuttava. Jos maailma halkeaa kahtia, Eurooppa putoaa railoon. Jos turvallisuuspolitikassa palataan etupiiri- ajatteluun, EU:n ajama sääntöpohjainen politiikka menettää perustansa.
Jo pitkään on ollut nähtävissä, että globaalin talouden integraatio kohtaa kasvavia vaikeuksia. Globalisaatiota haastaa myrkyllinen taloudellinen nationalismi ja sen perustalle rakentuva kansallismielinen populismi. Tässä tilanteessa on entistäkin tärkeämpää osoittaa, että Euroopan unionin intressissä on suojata, ylläpitää ja edistää reilua globalisaatiota ja talouksien integraatiota. Talousnationalismi ja populismi ovat haitallisia Suomelle ja Suomen hyvinvoinnille.
Jo pitkään on puhuttu globalisaation tuloeroja kasvattavasta vaikutuksesta ja työpaikkojen siirtymisestä ulos länsimaista. Emme tietenkään voi kiistää globalisaation negatiivisia puolia, mutta väitän että sen hyödyt ovat moninkertaiset. Olisi täydellinen harha-askel ottaa Suomen linjaksi regionalismi, EU-yhteistyön kyseenalaistaminen ja globalisaation torjunta. Sen sijaan on politiikassa keskityttävä kielteisten ilmiöiden lieventämiseen ja torjuntaan sekä globaalitalouden sääntelyn parantamiseen, vaikka se vaikealta välillä vaikuttaakin.
Globalisaation hyötyjä arvioitaessa usein unohdetaan kuluttajan näkökulma: siitä näkökulmasta Kiinan nousu kehitysmaasta maailman toiseksi suurimmaksi taloudeksi ja suurimmaksi teollisuusmaaksi on lisännyt hyvinvointia kehittyneissä markkinatalousmaissa.
Ranskalainen ekonomisti Jean Pisani-Ferry kokosi vastikään kirjoituksessaan eri tutkimuslaitosten arvioita Yhdysvaltain ja EU-maiden kuluttajien ostovoiman kehityksestä Kiinan WTO-jäsenyyskaudella. Hän päätyi arvioon, jonka mukaan kotitalouksien ostovoima on parantunut noin kymmenellä prosentilla. Luku on sinällään merkittävä. Vielä merkittävämmäksi se tulee, kun pohtii sen kohdentumista eri tuloluokkiin. Vaikka tutkimustietoa ei olisikaan, on varsin selvää, että edulliset kiinalaiset tuotteet ovat parantaneet ostovoimaa niissä kotitalouksissa, joissa suurempi osa kulutusmenoista käytetään perustekstiileihin, käyttötavaroihin ja kodinkoneisiin – kahvinkeittimiin ja hiustenkuivaimiin, kännyköihin ja pesukoneisiin.
Avoimuuden puolustamista ei pidä unohtaa edes koronakriisin keskellä. Erityistä huomiota EU:ssa on kiinnitetty niihin hyödykkeisiin, joita voidaan luonnehtia strategisiksi – puhutaan tarpeesta vahvistaa Euroopan strategista autonomiaa. Huolta on kannettu esimerkiksi siitä, että monet lääkkeet ja lääkkeiden raaka-aineet tuotetaan Euroopan ulkopuolella. Huoli on tietysti aiheellinen. On silti edettävä harkiten. Lääkealan yritykset joutuvat usein laittamaan miljoonia, toisinaan satoja miljoonia uusien tuotteiden kehittämiseen. Mikäli globaalit lääkemarkkinat sirpaloituvat, näihin panostuksiin on vaikeampi löytää tuottoja. On eri asia tehdä uutta lääkettä 450 miljoonalle eurooppalaiselle ja eri asia tehdä sitä kahdeksalle miljardille maapallon asukkaalle. Tämä on hyvä muistaa silloinkin, kun puhutaan koronakriisin myötä kasvaneesta huolesta kansainvälisten arvo- ja toimitusketjujen haavoittuvuudesta.
Koronan aikana ja maailmantalouden myllerryksessäkin on syytä pitää kirkkaana mielessä, että Euroopan taloudellisen menestyksen taustalla ovat aina olleet toimivat sisämarkkinat sekä sääntöpohjainen vapaakauppa. Sisämarkkinoita ei tule romuttaa koronan eikä minkään muunkaan syyn varjolla. Suomen kaltaiselle pienelle avotaloudelle tämä on kriittisen tärkeää. Olemme johtaneet sisämarkkinamyönteisten, noin 15 EU-jäsenvaltion yhteistyötä, ja tätä yhteistyötä on yhä vahvistettava.
Koronan vuoksi tehdyt väliaikaiset höllennykset esimerkiksi unionin valtiontukijärjestelmään ovat juuri nyt erittäin tarpeellisia. Euroopan talouden kehittymisen kannalta on kuitenkin varmistettava, että normaalioloissa kilpailu- ja valtiontukisäännöt pysyvät tiukkoina ja tehokkaina. Niillä on voitava puuttua kilpailunvastaisiin käytäntöihin ja varmistettava jäsenvaltioiden tasapuoliset toimintaedellytykset.
Keskustelu Euroopan strategisesta autonomiasta ei saa johtaa protektionismiin. EU:n tulee säilyttää asemansa vapaakaupan puolustajana ja välttää kauppasotia. Meidän intresseissämme on kaikin tavoin pyrkiä vastustamaan polarisoitumista ja kahtiajakoa, jossa isot maailmanpolitiikan pelurit sulkevat toisiltaan pois yhteistyökumppaneita.
Hyvät kuulijat,
Maailman turvallisuuspoliittisen järjestelmän hajoaminen etupiireihin olisi Euroopan kannalta uhkaavaa. Eurooppa oli itse päävastuussa, kun tällainen hajoaminen toteutui 1900-luvun alussa. 2000-luvun alussa Eurooppa olisi vastaanottavassa päässä. 1900-luvun suurta katastrofia, maailmansotia, edesauttoi myrkyllisen nationalismin, tyytymättömyyden ja näköalattomuuden leviäminen kansojen parissa. Valitettavasti samoja piirteitä on jälleen näkyvissä.
Suomessakin kansainvälisen yhteistyön puolustajia on syytetty epäisänmaallisesta toiminnasta. Tällaisen demagogian edessä voi vain toivoa, että historiasta olisi otettu opiksi. Kansainvälisen yhteistyön parantaminen ja rauhan ja vakauden vahvistaminen ovat Suomen edun mukaisia. Nationalismin leviäminen on vaarallista. Olen patriootti – siksi en nationalisti.
Jaa tämä artikkeli