9.10.2020 ​​

Hyvät kuulijat, 

Aloitan meille monelle tutun Nälkämaan laulun sanoin:

Taival lie hankala – olkoon vaan!

Luonto lie kitsas – siis kilpaillaan!

Kolkassa synkeän syntymämaan

pirttimme piilköhöt paikoillaan!

Näillä Ilmari Kiannon sanoilla minun ilo saada tervehtiä teitä Itä- ja Pohjois-Suomen huippukokouksen osanottajia. Vaikka siteeraamani laulu on erityisesti Kainuun maakuntalaulu, me kaikki pohjoisen ja idän ihmiset tiedämme todellisuuden näiden säkeiden takana. Sinnikkyys, sisu ja kyky innovoida ovat kasvattaneet meidät sitkaiksi ja kykeneväisiksi pitämään pirttimme paikoillaan.

Tällä hetkellä aika- ja paikkasidonnaisuutta hämärtävädigitalisaatio avaa meillä pohjoisessa ja idässä aivan uusia mahdollisuuksia. Korona on vauhdittanut tätä kehitystä entisestään ja näinpä esimerkiksi etäyhteydet alkavat olla valtaosalle valtavirtaa.

Digiloikilla on esimerkiksi kotikaupungissani Oulussa pitkät perinteet. Olemme tottuneet vuosikymmenten saatossahyödyntämään rohkeasti uutta teknologiaa ja hakemaan samalla myös kumppanuuksia. Esimerkiksi 2000-luvun alussa Oulun kaupunki, Oulun yliopisto, Oulun seudun ammattikorkeakoulu ja Oulun Puhelin Oy löivät osaamisensa yhteen ja loivat jotain Suomessa aivan uutta: PANOulun – vapaan ja ilmaisen pääsyn internetiin. 

PANOulu on vain yksi esimerkki hedelmällisestä yhteistyöstäalueellamme. Yhteistyöhön kannustavan toimintaympäristön eteen on tehty lujasti töitä. 80-luvulla perustettiin Oulun Teknologiakylä Oy (nykyinen Technopolis Oyj.). Se on Pohjoismaiden vanhin tiedepuistotyyppinen teknologiayhteisö, johon haettiin mallia rapakon takaa. Voikin sanoa, että periaate Dream big on jotain, mitä vaatimattomanakin toisinaan pidetyssä pohjoisessa kyllä osataan, kun puhutaan erilaisista teknologioista ja digitalisaatiosta.

Digitalisaatio on keskeinen sana myös heinäkuussa saavutetussa EU:n tulevaa rahoituskehystä ja elpymispakettia koskevassa sovussa. Paketin tarkoituksena on luoda siltaa koronan aiheuttaman taantuman yli ja ohjata investointeja EU:n talouden kannalta välttämättömiin uudistuksiin, vihreään kehitykseen ja digitalisaatioon. 

Poikkeuksellisessa tilanteessa neuvoteltu elpymiskokonaisuus on osoitus EU:n toimintakyvystä. Vain osana toimintakykyistä ja vahvaa Euroopan unionia voimme huolehtia myös omasta elinvoimaisuudestamme. Vahva ja yhtenäinen EU on myös maailmanlaajuisesti uskottavampi yhteistyö- ja kauppakumppani kuin keskinäisiin riitoihin aikaansa haaskaava, puhtaasti kansallista etuaan tuijottava hajanainen joukko. 

Suomi onnistui kesän neuvotteluissa hyvin. Viime vuonna EU-puheenjohtajamaana tekemämme työ ei jäänyt huomaamatta – sen pohjalle oli hyvä rakentaa. Tuolloin sain kunnian olla neuvottelemassa rahoituskehyksestä 26 muun EU-jäsenmaan kanssa. Harjoitus oli vaativa, mutta se antoi hyvät eväät kompromissiesityksemme valmisteluun. Istuin alas jokaisen EU-jäsenmaan ministerin ja neuvottelutiimin kanssa, ja kävimme läpi kunkin EU-maan toiveita ja odotuksia sekä kynnyskysymyksiä. Prosessin aikana kävi ilmi, että jäsenmaiden kannat poikkesivat melko paljon komission kevään 2018 alkuperäisestä rahoituskehysesityksestä. Esimerkiksi leikkaukset maatalouden rahoitukseen olivat hyvin monen jäsenmaan mielestä aivan liian isoja. Siispä niitä oli tarpeen lieventää. 

Puheenjohtajana teimme sen, mitä meiltä odotettiin. Toimme viime vuoden joulukuussa neuvotteluihin valmiin esityksen, joka oli neuvoteltu kaikkien jäsenmaiden näkökulmat huomioon ottaen. Keväällä puhjenneesta koronapandemiasta ja sen edellyttämistä muutostarpeista huolimatta lopullinen Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja Charles Michelin valmistelema esitys pohjautui vahvasti tekemällemme työlle. 

Meidän etumme kesän loppuvaiheen neuvotteluihin valmistautumisessa oli se, että kellään toisella jäsenmaalla ei ollut yhtä hyvää kuvaa muiden jäsenmaiden kannoista. Tieto on valtaa, ja tästä tiedosta oli meille suuri apu. 

Kesän neuvottelujen ympärillä heräsi jälleen kerran vilkas keskustelu Suomen paikasta Euroopan unionissa. Kysyttiin, miksi emme vetäneet neuvotteluissa tiukinta mahdollista linjaa nuukan nelikon eli Ruotsin, Tanskan, Alankomaiden ja Itävallan kanssa. Me vedimme neuvotteluissa strategiamme mukaista Suomen linjaa: Hyödymme enemmän siitä, että saamme EU:n budjetista maatalous- ja koheesiorahaa, eli kansalliset kirjekuoret, kuin pienestä maksukorjauksesta, jolla olisimme saaneet hilattua EU-jäsenmaksuamme hieman pienemmäksi. Nyt nettomaksuasemamme koheni hieman, 0,03 prosenttiyksikköä, vaikka Britannia lähti unionista. 

Teimme tietenkin tiivistä yhteistyötä esimerkiksi pohjoismaisten kumppaneidemme kanssa, ja neuvottelimme varsinaisen kokouksen tauoilla läheisesti myös EU:n nykyisen puheenjohtajamaan eli Saksan kanssa. Lopputuloksen kannalta oli kuitenkin järkevämpää viedä eteenpäin Suomen näkemyksiä ilman, että olimme osa jotakin pysyvää blokkia. 

Hyvät ystävät,

Elpymispaketin toimeenpano on nyt saatava nopeasti liikkeelle. Syksyn aikana EU-pöydissä neuvotellaan vielä siihen kuuluvista lainsäädäntöesityksistä, muun muassa oikeusvaltiomekanismista sekä niin sanotusta omien varojen päätöksestä. Omien varojen päätöksen myötä komissio voi ottaa EU:n nimissä markkinoilta velkaa ja käyttää vakuutena korotettua rahoituskehyksen omien varojen kattoa eli käytännössä muun muassa korotettuja EU-jäsenmaksuja. Näin saadaan elpymistoimet liikkeelle. 

Rahan käyttöä valvotaan tarkasti. Elpymisrahaa saadakseen jäsenvaltioiden on laadittava kansalliset elpymissuunnitelmat, joiden on tuettava EU:n vihreän kehityksen ohjelman eli Green Dealin ja digitalisaation edistämisen tavoitteita. Suunnitelmien tulee olla myös linjassa talouspolitiikan eurooppalaisenohjausjakson maakohtaisten suositusten kanssa. Suosituksissa komissio arvioi kussakin jäsenmaassa tarpeellisia investointeja ja rakenteellisia uudistuksia. Komission ja EU:n neuvoston on hyväksyttävä jäsenvaltioiden suunnitelmat ensi huhtikuuhun mennessä, minkä lisäksi komissio arvioi jäsenvaltioiden suunnitelmissa määrittelemiä välitavoitteita ja niiden saavuttamista. Jos tavoitteita ei ole saavutettu tyydyttävällä tavalla, komissio keskeyttää maksujen suorittamisen. EU-jäsenmailla on myös mahdollisuus vetää hätäjarrusta. Jos yksikin jäsenvaltio niin vaatii, voidaan jonkin EU-maan tilanne ja rahojenkäyttö ottaa Eurooppa-neuvostossa päämiesten suurennuslasin alle. Ei mikään aivan mitätön toimi siis. 

Oikeusvaltiomekanismin osalta käynnistyvät nyt neuvottelut Euroopan parlamentin kanssa. EU-jäsenmaiden ja Euroopan parlamentin on löydettävä kirjauksesta lopullinen kompromissi. Meidän kantamme on yhä täysin sama kuin aiemmin. Unionin rahoituksen ja oikeusvaltioperiaatteen noudattamisen välistä yhteyttä on vahvistettava. Kyse on unionin moitteettoman varainhoidon turvaamisesta ja unionin taloudellisten etujen suojaamisesta. Oikeusvaltiomekanismin tulee olla tehokas ja sillä tulee olla ennaltaehkäisevää vaikutusta. On oleellista, että mekanismi on toimiva myös käytännössä. 

Hyvät kuulijat, 

Alueiden näkökulmasta pitkän aikavälin trendi unionissa on ollut, että niin sanottujen perinteisten budjetin painopisteiden eli koheesion ja maatalouden sijaan EU-rahoituksen painopistettä siirretään budjetin modernisointiin. Tämä merkitsee lisäpanoksia esimerkiksi tutkimukseen ja tuotekehitykseen ja koulutusyhteistyöhön. Uudet painopisteet ovat luonnollisesti tärkeitä. On luonnollista, että talouden kasvaessa ja alueiden välisten kehityserojen supistuessa varsinaisen koheesiorahan tarve vähenee. Koheesiopolitiikkaa tullaan modernisoimaan tulevalla kehyskaudella muun muassa uudenlaisten varojenjakokriteerien kautta. Koheesiorahoituksessa otetaan vahvemmin huomioon muun muassa ilmastonäkökulma ja muuttoliiketoimet. 

Unionin budjetin modernisointitavoitteiden ohella on kuitenkin tärkeää huolehtia siitä, että EU:n perussopimusten mukainen henki toteutuu. Alueellisen ja sosiaalisen koheesion sekä alueellisen yhteenkuuluvuuden vahvistaminen ovat yhtä lailla arvoja, joita unionissa tulee vaalia. Fakta on, että suuri osa Euroopan uudistumista tukevista hankkeista toteutetaan nimenomaan alueilla, lähellä ihmistä.

Tässä tilanteessa Suomen koheesiosaanto elpymiskokonaisuudessa on poikkeuksellisen hyvä, sillä se kasvaa yli 100 miljoonalla eurolla nykykauteen verrattuna. Suomen koheesiosaantoa kasvattaa osaltaan elpymisvälineen lisärahoitus (160 milj.€), mutta myös pääministeri Marinin neuvottelema kansallinen 100 miljoonan euron erityiskirjekuori pohjoisten harvaanasuttujen alueiden erityistukeen (NSPA). Kova saavutus, tämä kuori on malliltaan ensimmäinen. 

On totta, että aluekehitysrahojen kansallisesta jaosta on käyty tiukkoja neuvotteluja. Uskon, että saamme kuitenkin aikaiseksi hyvän kompromissin. Olen itse lähtenyt koko ajan siitä, että hallitusohjelman vahvaa kirjausta Itä- ja Pohjois-Suomen rahoituksen turvaamisesta on kunnioitettava. 

Samalla on hyvä muistaa, että kansallisen NSPA-kirjekuoren lisäksi myös uudesta oikeudenmukaisen siirtymän rahastosta hyötyvät ennen muuta Pohjois- ja Itä-Suomi. Tästä rahastosta ohjataan rahoitusta muun muassa siirtymään pois turpeesta. 

Kokonaisuudessaan Suomen osuus elpymispaketista on n. 3,1 miljardia. Potti tarkoittaa, että voimme tehdä tärkeitä tulevaisuusinvestointeja ilman lisävelanottoa ja suurelta osin ilman kansallista vastinrahoitusta.  EU:n elpymispaketin mahdollisuuksia ei saa jättää käyttämättä. 

Budjettiriihessä linjasimme kuusi painopistettä ohjaamaan rahoitushaun jatkovalmistelua. Kutsumme suunnitelmaa Suomen kestävän kasvun ohjelmaksi, ja sen valmisteluun ovat kaikki tervetulleita mukaan. 

Syyskuun lopulla käynnistyi täältä Oulusta työ- ja elinkeinoministeriön johdolla maakuntakiertue, jolla kerätään aluetoimijoiden ja elinkeinoelämän näkemyksiä ja ideoita uudistuksista ja investoinneista. On tärkeää, että rahoitus kohdentuu myös alueiden kannalta oikeudenmukaisesti – koko Suomen on hyödyttävä elpymisvälineestä. On kuitenkin vielä liian aikaista arvioida, kuinka paljon kullekin alueelle kokonaisuudessaan on mahdollista saada elpymisrahaa. 

Ensisijaisesti kyseessä ei ole sellainen väline, jolla tuetaan yksittäisten yritysten yksityisiä hankkeita, vaan enemmin mahdollisimman laajoja kokonaisuuksia. Nyt on hyvä hetki laajentaa perinteisiä yhteistyöverkostoja entistä laajemmalle ja hakea painopisteisiin sopivia suuria kokonaisuuksia ja vahvoja synergioita.

Saavutettu kokonaisuus tulee käyttää viisaasti. Yhteisessä jälleenrakennustyössä on synnytettävä myös uutta, ei ainoastaan korjattava vanhaa. Meidän tulee edistää ilmastotoimia ja uusien puhtaiden teknologioiden käyttöönottoa, digitalisaatiota ja muita Euroopan talouden uudistumisen kannalta tärkeitä tavoitteita. Kunnianhimon taso on pidettävä korkealla. Oikeudenmukaisen siirtymän rahasto avaa alueille lisäksi mahdollisuuksia investoida hiilineutraaliutta ja työllisyyttä edistäviin hankkeisiin. Suomen osuus rahastosta tulisi näillä näkymin olemaan n. 380 miljoonaa euroa. 

Olemme poikkeuksellisessa tilanteessa, jossa meidän on yhdessä rakennettava siltaa koronaviruksen aiheuttaneen kriisin ja taloudellisen taantuman yli. Saatavilla olevan EU:n koronaelvytysrahoituksen mahdollisuudet luonnollisesti hyödynnettävä tehokkaasti. On oltava aktiivinen ja valppaana. Elpymisväline on kertaluontoinen, ja voimassa vain vuoteen 2023 saakka. Aikaa ei siis ole hukattavaksi. 

Hyvät kuulijat,

Brexit, voimapolitiikan paluu, globaalin kauppapolitiikan kiristyminen sekä monenkeskisen yhteistyön haasteet vaikuttavat väistämättä toimintaympäristöön Euroopassa. Toimintaympäristön haasteet edellyttävät meiltä entistä suurempaa aktiivisuutta ja oma-aloitteisuutta uuden kasvun eväiden löytämisessä. 

Monenkeskisen yhteistyön haasteiden edessä alueellinen, rajat ylittävä yhteistyö on arvokkaampaa kuin koskaan. Esimerkiksi Arktisen alueen kehittämiseen liittyy sekä haasteita että mahdollisuuksia, joiden hallitsemiseksi tarvitaan maiden ja alueiden välistä vahvaa yhteistyötä ja ennen kaikkea meidän pohjoisen ihmisten osaamista, näkökulmaa, tietoa ja taitoa. Periaate think global, act local on tavallaan kääntynyt myös päälaelleen: nykymaailman keskinäisten riippuvuussuhteiden verkossa alueellisten kysymysten ratkaisut edellyttävät entistä enemmän rajat ylittävää yhteistyötä. 

Moninaisuutemme on rikkautta. Maantieteellisestä sijainnista johtuvat erityispiirteet tulee nähdä vahvuuksina ja mahdollisuuksina kehittää alueille ominaista osaamista. Tiedämme kaikki, miten suuri potentiaali Itä- ja Pohjois-Suomessa on. Esimerkiksi Oulun seudulla panostetaan tutkimus- ja kehittämismenoihin enemmän kuin missään muualla Suomessa, asukasta kohden lähes 3 000 euroa. Toisena listalla olevassa Vaasassa menot ovat asukasta kohden reilut pari tuhatta euroa. 

Toinen esimerkki: Itä- ja Pohjois-Suomessa on vireillä 70 %Suomen luonnonvaroihin perustuvan vientiteollisuuden uusista avauksista. Kyseessä ei ole vähäpätöinen asian, vaan esimerkiksi kaivos- ja terästeollisuuden ja metsä- ja bioteollisuuden aloilla nämä avaukset tuovat Suomelle merkittäviä vientituloja. Alueellinen hyvä on siis mitä suurimmassa määrin myös valtakunnallista hyvää kasvattavaa.

Hyvät kuulijat,

Kahdeksankymmentä vuotta sitten Suomi oli tuntemattoman edessä. Maaliskuun 13. päivänä 1940 kello 12 silloinen ulkoministeri Väinö Tanner puhui Suomen työteliäälle ja sitkeälle kansalle kertoen talvisodan rauhasta ja sen raskaista ehdoista todeten: ”Entisyys on unohdettava, on katsottava tulevaisuuteen.” 

Vaikeina aikoina on välttämätöntä löytää tulevaisuuden näkymiä. On luotava suunnitelmia, uskallettava unelmoida, rakennettava ja omalla eteenpäin katsovalla tekemisellä osaltaan varmistettava, että huomenna on paremmin kuin tänään. Tämän tiesi myös Tanner todetessaan kansakunnan mustalla hetkellä, että ”Suomi tulee nopeasti uudelleen nousemaan elinvoimaiseksi maaksi ja sen kansa tulee toimeen kuten ennenkin. Maata on meillä riittävästi. Työn mahdollisuuksia on rajattomasti.” 

Hyvät ystävät, maata meillä on. 

Erityisesti Itä- ja Pohjois-Suomen potentiaali syntyy poikkeuksellisesta maisemasta: niin mielen kuin fyysisen ympäristön. Me olemme tottuneet tulemaan niukalla toimeen, mutta emme tyytymään. Me osaamme nähdä mahdollisuudet siellä, missä toinen näkee vain tapoja epäonnistua. Me ymmärrämme mitä on kaupungistuminen, mutta tiedämme myös harvaan asutun alueen arjen. Me tunnemme, etteivät nämä kaksi ole vastakkain, vaan modernin maailman ratkaisuilla voimme palvella molempia yhteisöjä entistä paremmin. 

Meillä on elämässä avaruutta hahmottaa suuria kokonaisuuksia ja nöyryyttä tietää, että yksin ei pärjää. Tämä viesti painottuu erityisesti nyt, kun mietimme, miten parhaalla mahdollisella tavalla voisimme kotiuttaa elpymisvaroja Pohjois- ja Itä-Suomeen. Yksittäinen kunta – ja jopa maakunta – saattaa olla liian pieni toimija. On siis syytä hyödyntää alueellista vahvuuttamme, laajaa alueellista yhteistyötä hankkeiden suunnittelussa. Dream big on meille jo tuttua. Nyt sanonkin teille: dream bigger, jotta hartiamme ovat riittävän leveät kantamaan sen vastuun Suomen jälleenrakentamisessa, mikä pohjoiselle ja idälle luonnostaan kuuluu. 

Maata on meillä riittävästi. Työn mahdollisuuksia on rajattomasti. Lisäksi nyt, 80 vuotta myöhemmin ja suuren hyvinvointivaltion rakennusurakan jälkeen, meillä on myös runsaasti osaamista, ennakkoluulottomuutta ja varmuutta ryhtyä toimeen. Meillä on kaikki eväät, joilla varmistaa niin Itä- ja Pohjois-Suomen kuin koko Suomen tuleva elinvoima ja toimeentulo.