Onneksi olkoon, 60-vuotias OYY!

Puhe

Onneksi olkoon, 60-vuotias OYY!

Puheeni 29.2.2020 Oulun yliopiston ylioppilaskunnan Annos 60 -vuosijuhlassa

Arvoisat juhlavieraat,

Kiitokset kutsusta käyttää valtiovallan tervehdys 60-vuotiaan Oulun yliopiston ylioppilaskunnan vuosijuhlassa. Olen täällä tänään arvokkaassa seurassa, niin sanotusti presidentti Kekkosen jalanjäljissä. Vuonna 1959 perustetun ylioppilaskunnan ensimmäiseen vuosijuhlaan saatiin näet tervehdys silloiselta tasavallan presidentiltä.

Allekirjoittaneella on kuitenkin etulyöntiasema Kekkoseen verrattuna: Oulun yliopisto on nimitäin oma yliopistoni ja OYY oma ylioppilaskuntani. Olen tämän talon kasvatti ja alumni.

Hyvät kuulijat!

Ihmiskunta on elänyt suurimman osan olemassaoloajastaan staattisessa, muuttumattomassa maailmassa. Vuodet luonnon armoilla ovat seuranneet toisiaan, sukupolvet ovat jatkaneet esivanhempiensa elämäntapaa.

Moderni ihminen on puolestaan omaksunut ajatuksen kiivaasta muutoksen tahdista. On tavallista, ellei jopa pakollista, että kolumnisti tai juhlapuhuja kertoo, että elämme ennen näkemättömän nopean muutoksen aikaa.

Oulun yliopiston ja ylioppilaskunnan historia alkaa olla jo ihmisikään verrattuna riittävän pitkä, jotta maailman ja suomalaisen yhteiskunnan muutoksesta voi tehdä analyysiä.

Kuusi vuosikymmentä sitten maailma oli todella erilainen kuin tänä päivänä. Ranska ja Iso-Britannia olivat omasta mielestään suurvaltoja, jotka pitivät kiinni siirtomaistaan. Britit eivät olleet vielä edes tulleet Euroopan talousyhteisöön, saati sieltä lähteneet.

Maailmaa hallitsi kahtiajako Yhdysvaltain johtaman kapitalistisen ja demokraattisen järjestelmän ja Neuvostoliiton johtaman sosialistisen leirin välillä. Kiina oli köyhä kehitysmaa ja Länsi-Eurooppa eli talousihmettä.

Suomi hivuttautui varovaisesti mutta määrätietoisesti kohti läntisiä demokratioita, etäämmälle Neuvostoliitosta.

Myös suomalainen yhteiskunta oli 60 vuotta sitten kovin erilainen kuin tänään. Ahtaasti asuvia oli yli puolet perheistä, nyt alle 4 prosenttia. Sisävessa oli noin joka kolmannella kodilla ja suihku vielä harvemmalla. Tänä päivänä ei näiden puuttumisesta oikein saa tilastoa.

Työelämä oli aivan toisenlaista: 60 vuotta sitten lääkärinammatissa työskenteli noin 2800 henkilöä ja puunkorjuussa 131000. Tänä päivänä lääkäreitä on 21000 ja metsureita 3500.

Elämäntapa oli erilainen: 60 vuotta sitten homous oli kriminalisoitua, naiset eivät päässeet yksin anniskeluravintolaan ja irtolaisiksi todettu saatettiin toimittaa työlaitokseen.

Näistä tilastoista ja hyvästä yleissivistyksestä voi päätellä, että muutos 60 vuodessa on ollut valtava.

Se mitä tulemme harvemmin ajatelleeksi, on suuren rakennemuutoksen ajoitus tämän ajan sisälle. Sen pitäisi herättää ne, jotka joko häikäistyvät tai kauhistuvat nykyajan vauhdikkaasta maailman menosta.

Jos tuon 60 vuotta jakaa kahtia, niin huomaa todella muutoksen tapahtuneen ajanjakson ensimmäisellä puoliskolla.

30 vuotta sitten me asuimme aivan samalla tavoin kuin nyt. Vessassa ja suihkussa käynti ei ollut erityisen vaurauden merkki.

Lääkäreitä oli enemmän kuin metsureita ja lääkäreillä oli sädehoidot ja magneettikuvauslaitteet ja muut varusteet liki nykytasolla. Eikä puita sahattu käsipelillä. Homoutta ei enää luokiteltu sairaudeksi, saati rikokseksi. Sikäli kun kapakoissa oli ovimiehiä, he tarkastivat nuorten itsetehtyjen henkilöpapereiden laatua, eikä sisäänpyrkijöiden sukupuolta.

Suomi oli Euroopan ihmisoikeussopimuksen piirissä, mikä tarkoitti, ettei edes kasarmilta karkailevia varusmiehiä voinut panna putkaan hallinnollisin päätöksin.

Viimeisten kolmenkymmenen vuoden ajan kehitys on painottunut pitkälti tietojenkäsittelyyn ja tietoliikenteeseen.

Minä ainakin vaihtaisin uusimman Nintendon mieluummin ysäreiden matkapuhelimeen kuin luopuisin vesivessasta ja suihkusta.

Minä olisin aivan erilainen feministi, jos ravintolaan yksin pyrkivät naiset nykyään luokiteltaisiin prostituoiduiksi.

En tietenkään osaa sanoa, olemmeko juuri nyt suuren yhteiskunnallisen muutoksen kynnyksellä. Suuri murros ei ole koskaan menossa, se on aina tulossa. Toivoisin oikeastaan, että muutoksen ihastelemisen sijasta alkaisimme miettiä, miten sitä muutosta saataisiin aikaan.

On kuitenkin oltava valppaana. Osa aikamme muutosvoimasta kääntäisi viisareita taaksepäin. Meidän pitää huolehtia siitä, ettei yhteiskunta taannu nationalismiin ja ihmisvihaan.

Muutos kohti parempaa huomista lähtee oikeusvaltioperiaatteesta, yleismaailmallisista ihmisoikeuksista, avoimesta sääntöperäisestä maailmantaloudesta ja ihmisten vapaasta liikkuvuudesta.

Hyvät kuulijat,

OYY on ollut keskeinen osa yliopistonsa akateemista yhteisöä, se on edustanut oululaisia opiskelijoita ja korostanut pohjoissuomalaisuutta sukupolvien ajan. Ylioppilaskunta on jäsenistönsä äänitorvi, edunvalvoja ja yhteinen koti. Ylioppilaskunta tekee pyyteetöntä työtä jäsenistönsä eteen, mutta myös laajemmin yhteiskunnan eteen. Ylioppilaskunnissa on kasvanut moni suomalainen vaikuttaja. Toimiminen opiskelijaliikkeessä on arvokas oppikoulu poliittisiin päätöksentekoprosesseihin sekä yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen.

Itse aloitin opinnot 90-luvulla ja sain ne loppuun tällä vuosituhannella. Minulle opintoihin liittynyt suuri haaste oli kahden lapsen äidiksi tulo. Äitiydestä huolimatta – tai ehkä juuri sen innoittamana – olin mukana niin puolue-, kunta- kuin ylioppilaspolitiikassa.

Moni OYY:n kasvatti on vaikuttanut ja vaikuttaa niin Suomen näköalapaikoilla kuin kansainvälisesti Suomi-kuvaa kirkastaen. Voidaan siis reilusti sanoa, että OYY ja ylioppilaskunnat laajemminkin ovat erittäin tärkeä osa suomalaista demokratiakasvatusta. Te teette työtä, joka tekee opiskelijan äänen kuuluvaksi ja kasvattaa uusia päättäjäsukupolvia.

OYY perustettiin syksyllä 1959 vaalimaan ylioppilaiden henkisiä ja taloudellisia harrastuksia sekä edistämään ”sivistystä, siveellisyyttä ja hyvää järjestystä”. Ylioppilaskunnalla oli, aivan kuten nytkin, monenlaista toimintaa tilaisuuksien järjestäjänä, opiskelijan arkisista asioista huolehtijana ja opiskelija-asuntojen rakentajana. Viime vuosikymmeninä etujärjestötyö on ammattimaistunut, ja ylioppilaskunnalla on tärkeä sijansa myös yliopiston neuvottelupöydissä.

Tämä on arvokas kehityssuunta. Yliopisto on ennen kaikkea tiedeyhteisö, ja hyvässä yhteisössä jokaisen äänen kuulumisen turvaaminen on tärkeää.

OYY edustaa moninaista joukkoa eri alojen opiskelijoita. Oulun yliopiston ehdoton rikkaus onkin sen monitieteellisyys. Yliopistossamme opiskelevat niin lääkisläiset, teekkarit, humanistit kuin luonnontieteilijät. Suurin osa jopa saman katon alla.

Jatkossa Linnanmaan kampuksesta tulee Suomen suurin sisäkampus, kun Oamkin opiskelijat kasvattavat kampuksen väkimäärän kahteenkymmeneentuhanteen. Yhteiselo ei varmasti aina ole helppoa, kun erilaiset ihmiset ja intressit kohtaavat, ja varmasti välillä myös törmäävät, aivan kuten Arkadianmäellä.

Mutta monialaisuus on vahvuus, joka kannattaa käyttää hyödyksi. Kun samoilla käytävillä kohtaa jatkuvasti eri alojen tulevia ammattilaisia ja tutkijoita, on huomattavasti vaikeampi siiloutua yhden asian ihmiseksi. Kykyä laajakatseisuuteen kannattaa tänä aikana vaalia. Raja-aitojen sijaan yhteistyö luo parhaat edellytykset niin oman osaamisen kartuttamiselle kuin koko ympäröivän yhteiskunnan kehitykselle.

Teillä, arvon oyyläiset, on sellaista osaamista, jota Suomi tarvitsee. Aloittaessaan työnsä niin Rinteen kuin nykyinen Marinin hallitus tekivät suomalaisille kuusi lupausta. Yksi näistä lupauksista kuuluu seuraavasti:

” Laadukas lainvalmistelu on keskeistä politiikan uskottavuuden ja legitimiteetin näkökulmasta. Sitoudumme tietopohjaisen politiikan tekoon sekä systemaattiseen vaikutusarviointiin kaikessa lainvalmistelussa. Syvennämme yhteistyötä tiedeyhteisön kanssa.”

Lyhykäisesti tämä tarkoittaa, että laadukkaan päätöksenteon varmistamiseksi hallituksen päätökset valmistellaan huolellisesti ja tutkimustietoon pohjautuen.

Tämä lupaus vaatii lunastuakseen työtä paitsi hallitukselta, mutta myös tutkijakentältä ja akateemiselta maailmalta, teiltä.

Tietoon pohjaavia päätöksiä varten tarvitaan tietoa. Siis validia, laadukasta ja arvottamatonta tutkimusta, joka ei puolustele tai kumartele.

Sellaista vapaata ja korkeatasoista tietoa ja tutkimusta sekä tieteellistä keskustelua, joka tarjoaa pikavoittojen sijaan pitkäjänteisyyttä ja laajakatseisuutta, tarvitaan myös politiikan maailmassa.

Tieto on lääke populismiin, ja se on lääke vihapuheen hallintaan. Kyky käsitellä, eritellä ja analysoida tietoa taas auttaa meitä taistelussa disinformaatiota ja informaatiovaikuttamista vastaan.

Tutkitun tiedon varassa vastaamme parhaiten myös ihmiskunnan suurimpiin haasteisiin, kuten ilmastonmuutokseen. Emme puhu pienistä kysymyksistä, kun mittaamme tutkitun tiedon merkitystä koko hyvinvoinnillemme.

Tietoon pohjaava päätöksenteko ja osaamistason kasvattaminen ovat molemmat Suomen menestyksen edellytyksiä nyt ja tulevaisuudessa. Tämä, hyvät ystävät, on aikamoinen vastuu – ja toki myös kunniatehtävä.

Mutta tänään en vaivaa teitä enempää, sillä näen, että lasinne ovat täydet ja niin ovat pian myös tälle puheenvuorolle varatut minuutit. On siis aika siirtyä vakavista aiheista kepeämpiin. Tämä ilta on varattu juhlalle. Ja juhlimisen, me arvoisat oyyläiset kyllä osaamme. Toivon, että tänään akateeminen laulu raikuu.

Huomenna silliaamiaisen jälkeen on aikaa sekä muuttaa maailmaa että kasvattaa jälleen koko Suomen osaamisvarantoa.

Oululaisittain päättäen: olokaa ölövisti, nauttikaa illasta.

Lämpimät onnittelut, 60-vuotias OYY!

Arvokkaassa joukossa OYY:n vuosijuhlissa 29.2.2020.