Pohjoisen elinvoiman kehittäminen – Elpymispaketti ja Pohjois-Suomi
maanantaina 5.10.2020
MFF ja elpymisväline
Kuten hyvin tiedämme, EU pääsi kesällä sopuun niin monivuotisesta rajoituskehyksestä kuin yhteisestä, väliaikaisesta elpymisvälineestä. Saavutettu ratkaisu on hyvä sekä Suomen että EU:n kannalta. Pohjoisen Suomen kannalta se on suorastaan erinomainen. Suomi onnistui myös kaikissa keskeisissä neuvottelutavoitteissaan muun muassa maaseudun kehittämisen rahoituksen turvaamisessa.
Suomen osuus elpymispaketista on n. 3,1 miljardia. Rahalla voimme tehdä myös elvytyspäätöksiä ilman lisävelanottoa. Olennaista on myös huomata, että valtaosassa elpymisvälineen rahoja ei tarvita edes kansallista vastinrahoitusta.
Suomen koheesiosaanto on poikkeuksellisen hyvä, 1 628 miljoonaa euroa, kasvua nykykauteen 108 miljoonaa euroa. Tämä on tärkeää huomioida tilanteessa, jossa koheesiorahoituksen osuuson nyt pienempi kuin aiemmin ja koheesiopolitiikkaa modernisoidaan voimakkaasti.
Suomen koheesiosaantoa kasvattaa osaltaan elpymisvälineen lisärahoitus (160 milj.€), mutta myös Marinin neuvottelema kansallinen 100 miljoonan euron erityiskirjekuori pohjoisten harvaanasuttujen alueiden erityistukeen (NSPA). Kova saavutus, tämä kuori on malliltaan ensimmäinen.
Pohjoisen ja Suomen asema ja elpymisväline
Itä- ja Pohjois-Suomen erityisasema on puhututtanut viime aikoina valtakunnan politiikassa, erityisesti aluekehitysrahojen kansallisen jaon osalta.
Alueet ovat neuvotelleet aiemmin jakoperusteista, mutta eivät saaneet vuoden aikana sovittelijoidenkaan avulla aikaan sopuesitystä. Tehtävä on ollut haasteellinen ja asia on siirretty ministeri Lintilän pöydälle.
Ministeri Lintilä on luvannut tuoda oman esityksensä hallituksen neuvotteluihin lähiaikoina.
Pohjoisen ainoana ministerinä oma kantani on selvä: erityisasema on kirjattu Suomen EU-liittymissopimukseen. Sanna Marininhallitusohjelmassa todetaan, että ”aluekehitysrahoituksen taso ja harvaan asutun Itä- ja Pohjois-Suomen erityisasema turvataan”.Olen keskustellut Lintilän kanssa ja tuonut esille edellä esitetyt näkökohdat hallitusohjelmakirjauksesta.
Realistista on kuitenkin odottaa jonkinlaista kompromissia. On hyvä huomioida, että Pohjois- ja Itä-Suomi hyötyvät myös kansallisesta kirjekuorirahasta (100 miljoonaa euroa) ja oikeudenmukaisen siirtymän rahasto JTF tuovat rahaa Pohjois- ja Itä-Suomeen.
Oikeudenmukaisen siirtymän rahaston saannot ovat kokonaisuudessaan tämänhetkisen arvion mukaan n. 380 miljoonaa euroa ja tästä ohjataan tukea muun muassa siirtymään pois turpeesta. Olemme vieneet eteenpäin näkemystä, että rahaston soveltamisalan tulisi olla mahdollisimman laaja, jotta sillä voitaisiin tukea myös muita vähähiilisyystavoitteita.
Komissio on parhaillaan laatimassa linjauksia siitä, kuinka paljon alueet Suomessa voisivat hyötyä oikeudenmukaisen siirtymän rahastosta. Selvää on, että Pohjois- ja Itä-Suomi tulevat olemaan tässä hyötyjiä.
Hyvät ystävät,
Hallitus linjasi syyskuun budjettiriihessä Suomen kestävän kasvun suunnitelmasta eli elpymisvälineen kansallisen suunnitelman painopisteistä.
Elpymis- ja palautumistukivälineen rahoitus jatkovalmistelussa kuuteen EU:n talouspoliittisen ohjausjakson suositusten mukaiseen painopisteeseen alustavasti seuraavasti:
1. Koulutus, tutkimus- ja innovaatiotoiminnalla Suomi takaisin kestävän kasvun uralle
2. Vihreä siirtymä tukee talouden rakennemuutosta
3. Suomen kansainvälisen kilpailukyvyn turvaaminen
4. Kestävän infrastruktuurin ja digitalisaation vahvistaminen
5. Työmarkkinoiden toiminta, työttömille suunnatut palvelut ja työelämän kehittäminen
6. Sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden saatavuuden vahvistaminen ja kustannusvaikuttavuuden lisääminen.
Painopisteet menevät osin päällekkäin ja yksi toimi voi tukea yhtä useampaa painopistettä.
Suomen kestävän kasvun ohjelma tehdään läheisessä yhteistyössä maakuntien ja alueellisten toimijoiden kesken. Valmistelun osana järjestettävissä aluetilaisuuksissa kerätään alueiden näkemyksiä ja ajatuksia ohjelman valmisteluun – miten Suomi elpyy ja saadaan kestävän kasvun uralle.
Suomessa halutaan painottaa painopisteissä erityisen vahvasti myös tutkimusta, kehitystä ja innovaatioita. Ne ovat olleen vahvuutemme myös aiemmin historian epävarmoina aikoina. Ne ovat keskeinen osa Suomen ohjelmaa ja luovat edellytykset tulevalle kasvulle. Näillä eväin Suomi on selättänyt edellisetkin lamat ja näillä selviydymme myös tästä. Ohjelma elää varmasti ennen kuin se saa lopullisen muotonsa ensi talven kuluessa.
Olen iloinen, että kiertue käynnistyi juuri Oulusta ja vielä ennen syyskuun loppua kuultiin Lappia. Kainuun tilaisuus on alueen pyynnöstä siirretty myöhemmälle ajankohdalle. Kuitenkin pohjoisen toimijat ovat saaneet olla heti kärjessä tilaisuuden esitellä omia näkemyksiään.
Väline on voimassa ainoastaan vuoden 2023 loppuun, eikä aikaa ole hukattavaksi. Hankkeet on saatava liikkeelle pian. Tavoitteena on laatia Suomen kestävän kasvun ohjelman alustava suunnitelma vuoden 2020 loppuun mennessä.
Ilmassa on ollut suurta kiinnostusta sitä kohtaan, mitä kaikkea elpymisrahalla voi rahoittaa. Mitään kovin yksityiskohtaista ei voi valitettavasti vielä sanoa, vaan suunnitelmasta laaditaan maakuntakiertueen jälkeen tarkempi esitys, joka tuodaan myös eduskunnan käsittelyyn.
Ensisijaisesti kyseessä ei ole sellainen väline, jolla tuetaan yksittäisten yritysten yksityisiä hankkeita, vaan enemmin mahdollisimman laajoja kokonaisuuksia. Nyt on hyvä hetki laajentaa perinteisiä yhteistyöverkostoja entistä laajemmalle ja hakea painopisteisiin sopivia suuria kokonaisuuksia ja vahvoja synergioita.
Pohjoisen osaaminen ja elpymisväline
Pohjoisessa osataan. Esimerkiksi Itä- ja Pohjois-Suomessa onvireillä 70% Suomen luonnonvaroihin perustuvan vientiteollisuuden uusista avauksista (Lähde: PSAVI: Suurteollisuuden uudisinvestoinnit PSAVIn toimialueella, 23.4.2020). Kyseessä ei ole vähäpätöinen asian, vaan esimerkiksi kaivos- ja terästeollisuuden ja metsä- ja bioteollisuuden aloilla nämä avaukset tuovat Suomelle merkittäviä vientituloja. Alueellinen hyvä on siis mitä suurimmassa määrin myös valtakunnallista hyvää kasvattavaa.
Pohjoinen on myös osaajien seutua. Esimerkiksi kotikaupungissani Oulussa on vuosikymmenien ajan rakennettu alueen monimuotoista osaamispalettia. Ei ole sattumaa, että esimerkiksi Ouran kaltainen hyvinvointiteknologian tuote ponnisti maailmalle juuri Oulusta.
Keskeiset alueen vaikuttajat, kaupunginjohtaja Päivi Laajala, myös tänään täällä puheenvuoron käyttävä Pohjois-Pohjanmaan maakuntajohtaja Pauli Harju sekä Oulun yliopiston rehtori Jouko Niinimäki nostivat elokuisessa Pohjois- ja Itä-Suomen koheesiosaantoa puolustavassa kannanotossaan painokkaasti esiin, että Itä- ja Pohjois-Suomen potentiaali syntyy keskuskaupunkien ja harvaan asutun alueen välisen vuoropuhelun tuloksena. Esimerkkeinä he nostavat Oulun yliopiston läpimurrot terästutkimuksessa ja kaivosteollisuuden kehittämisessä.
Vakavan asian äärellä voisikin leikitellen sanoa, että pidemmät välimatkat antavat niin tilaa hahmottaa kuin pakottavat näkemään ja hakemaan yhteistä synergiaa, sillä yksin ei pärjää. Siitä pääsenkin viimeiseen viestiini: yksin ei todellakaan pärjää. Kun puhumme elpymisvälineen käytöstä, on joukossa voimaa. Yksittäinen kunta – ja jopa maakunta – saattaa olla liian pieni toimija. On siis syytä hyödyntää alueellista vahvuuttamme, laajaa alueellista yhteistyötä hankkeiden suunnittelussa. Nyt on aika unelmoida isosti!
Jaa tämä artikkeli