Vuosikymmenien keskustelu perustulosta on nyt etenemässä kohti perustulomallien testaamista. Perustulon perusteluksi on esitetty työmarkkinoiden raju rakennemuutos.

Rakennemuutospuhe on meille kaikille tuttua ja vakiintunut keskustelun lähtökohdaksi: epätyypilliset työsuhteet ovat muuttuneet jo pääsäännöksi, tulevaisuuden teknologiat vievät työpaikat – tällaiseen todellisuuteen ei sovi työlle ja työsuhteelle perustuva sosiaaliturva.

Nämä käsitykset ovat vailla todellisuuspohjaa. Todellisuudessa epätyypilliset työsuhteet eivät ole yleistyneet. Teknologia ei ole lisännyt tuottavuutta vaan työn tuottavuus on pysähtynyt paikalleen.

Tilastokeskus tuottaa luotettavan ja vertailukelpoisen aikasarjan suomalaisista työmarkkinoista.

Viimeisimmän (2014) tilaston mukaan 74 prosenttia palkansaajista oli kokoaikaisia ja toistaiseksi voimassaolevissa työsuhteissa. Onko yhden neljäsosan epätyypillinen osuus vähän vai paljon?

Se on vähemmän kuin heti arvaisi, sillä tähän neljännekseen kuuluu paljon luontevia pätkätyötilanteita: on opiskelijoiden kesätöitä ja muita sijaisuuksia, osa-aikaeläkettä tai perhetilannetta työhön sovittavia osa-aikatyöläisiä.

Mutta mikä on kehityksen suunta? Vuonna 1997 työsuhteista oli pysyviä ja kokoaikaisia 75 prosenttia. Mitään suurta muutosta ei ole tapahtunut.

Tilastoja voi tarkastella viimeisen parinkymmenen vuoden aikana ja jatkaa kauemmas historiaan, ilman että kuva muuttuu olennaisesti.

Tarpeeksi kauas mentäessä huomaa, että epätyypillisen työn tekijän kuva on muuttunut: vielä 1970-luvulla kausityöläinen oli maataloudessa tai rakennuksella työtä tekevä mies, tänään pätkätyötä tekee koulutettu nainen toisen naisen sijaisena.

Epätyypillisyysmyytti ei vahvistu, vaikka mukaan ottaa muuta kuin määräaikaisen tai osa-aikaisen työn.

Vuokratyötä tehdään enemmän, mutta muutokset ovat kuitenkin marginaalisia. Yrittäjänä työtä tekevien määrän muutoskaan ei muuta kokonaiskuvaa. Paras selitys keskustelun vääristymiselle on se, että epätyypillinen työ on hyvä ja tarttuva kertomus.

Vääristä lähtökohdista tulee tuskin hyvää lopputulosta. Perustulomallin ongelma onkin sen perusoletuksissa eikä hallinnollis-teknisessä toteuttamisessa. Mallin taustalla olevat oletukset työmarkkinoista ovat pelkkää haihattelua.

Perustulo olisi omiaan syrjäyttämään työmarkkinoilta niitä, joiden työmarkkina-asema on syystä tai toisesta heikko. Koulupudokkuus tai perhevapaiden käyttö ajaisi perustulolle ja muiden elätettäväksi.

Sosiaaliturvaa pitäisi kehittää tosiasioiden pohjalta ja aivan päinvastaiseen suuntaan kuin perustulo. Turvan pitäisi edistää työhön osallistumista ja oman itsensä elättämistä.

Olisi paikallaan katsoa ennakkoluulottomasti verovähennysten käyttöä: omalla työllä pitää tulla toimeen. Tämä nostaisi työllisyysastetta ja työvoimaan kuulumista.

Se olisi perustulon vastakohta, niin kuin pitääkin.

Tytti Tuppurainen

Kirjoittaja on filosofian maisteri ja
SDP:n kansanedustaja Oulusta

Artikkeli on julkaistu Suomen Kuvalehden numerossa 32 7.8.2015