Lasten päivähoito on esimerkki sosiaalisesta innovaatiosta, jonka myötä on edistetty lasten yhtäläistä oikeutta varhaiskasvatukseen sekä pienten lasten vanhempien, eritoten naisten, työssäkäyntimahdollisuutta.

Subjektiivinen oikeus päivähoitoon säädettiin keskellä edellisiä vaikeita lamavuosia 1996 – sosiaalidemokraattien johdolla, muita menoja säästäen. Mutta mitä tekee nykyinen hallitus, vastaavassa vaikeassa taloustilanteessa? Se esittää subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaamista lähtökohtaisesti kaikilta 20 tuntiin.
Nykyinen päivähoito-oikeus on kokopäiväinen, mikä on turvannut perheille päivähoitopalvelut eri elämäntilanteissa sekä varmistanut lapsen oikeuden varhaiskasvatukseen. Nyt hallitus leikkaa oikeuden 20 tuntiin. Poikkeuksin voidaan myöntää kokoaikainen päivähoito.

Kyseessä on merkittävä muutos: kokopäiväisestä päivähoidosta tehdään tarveharkintainen. Kun edellinen hallitus pohti päivähoito-oikeuden rajaamista vain niiltä, jotka ovat jonkin perhe-etuuden turvin kotona, niin tämä hallitus rajaa subjektiivisen oikeuden kokopäivähoitoon kaikilta.

Pidän tätä hallituksen esitystä historiallisena virheenä ja valtavana taka-askeleena.

Subjektiivinen oikeus päivähoitoon on tärkeä lapsille ja tärkeä tasa-arvolle. Se on kansainvälisesti tunnustettu suomalainen malli, jolla tuetaan talouskasvua mahdollistamalla pienten lasten vanhempien työssäkäynti.

Hallituksen esitystä rajata päivähoito-oikeus 20 tuntiin viikossa arvostelee myös eduskunnan apulaisoikeusasiamies Maija Sakslin: Lapsen yhdenvertainen oikeus saada varhaiskasvatusta ei voi riippua vanhemman työn tai opiskelun kokoaikaisuudesta. Kysymys on perusoikeudesta.

Leikkaukset päivähoitoon lisäävät työttömyyttä. Julkisten ja hyvinvointialojen ammattiliitto JHL:n selvityksen mukaan hallituksen kaavailut vähentävät varhaiskasvatushenkilöstöä lähes 5 000 alan ammattilaisella, kun tarkasteluun otetaan mukaan aiottu ryhmäkokojen suurentaminen.

Kansainväliset tutkimukset pitävät pohjoismaisen perhepolitiikan kulmakivenä toimivaa päivähoitoa. Kansainvälinen talousjärjestö OECD on vertaillut Pohjoismaita sellaisiin maihin, joissa lasten päivähoito on jätetty järjestämättä ja tullut tulokseen, että päivähoidosta säästäminen on voimavarojen tuhlaamista.

Varmuus turvallisesta päivähoidosta on myös hyvän ja tasapainoisen väestökehityksen edellytys. Meidän on huolehdittava siitä, että Suomessa asuvat ihmiset voivat perustaa perheitä ja hankkia lapsia. En väheksy lapsilisiä, enkä muitakaan tulonsiirtoja tai lapsen kotihoitoa, mutta varmuus siitä, että lapsella on tarpeen tullen laadukas ja turvallinen hoitopaikka, on olennainen perheen elämänvarmuuden luoja. Ilman tätä varmuutta jää perhekoko usein toivottua pienemmäksi.

Hallituksen ideologian mukaan äitien paikka on kotona. Osa-aikatyö 20 viikkotunnin päivähoidon turvin voi kenties olla naisille sopivaa, mutta työ ja ura kuuluvat miesten maailmaan.

Tämän vakaumuksen vuoksi uhrataan talouskasvun potentiaalia ja ollaan valmiita lisäämään tarveharkintaan väistämättä liittyvää turhaa sääntelyä ja hallinnollista taakkaa kunnissa.
Ja kaikki lasten oikeuksien kustannuksella.