Painopiste kulutuksen verotukseen?

Alivaltiosihteeri Hetemäen johdolla tehtyä verotuksen kehittämisraporttia on voinut sulatella nyt jo jonkin aikaa. Veroasiantuntijoiden kirjoittaman raportin linja on tuttua tekstiä. Talouskasvua halutaan kirittää parantamalla työllisyyttä ja tähän puolestaan päästään työn verotusta keventämällä. Vastaavasti kulutuksen ja asumisen verotaakkaa kasvatettaisiin. Vaikka palkasta jäisi enemmän käteen, osa katoaisi kalliimpaan kulutukseen.

Painopisteen siirtäminen työn verotuksesta kulutuksen verotukseen on perusteltua talouspolitiikan pitkän linjan ratkaisuna: sillä tuetaan työllisyyttä ja kannustetaan säästämään luonnonvaroja ja ympäristöä. Mutta on paikallaan pysähtyä katsomaan, mitä ympäröivässä maailmassa tapahtuu.

Viime kuukausina ovat sekä öljyn, ruuan että monen muun raaka-aineen maailmanmarkkinahinnat olleet vahvassa nousussa. Tämän taustalla voi olla talouden suuri rakennemuutos: kasvu on tulevina vuosina kulutusyhteiskuntaan siirtyvien kehittyvien maiden varassa.

Suomi ei elä erillään muusta maailmasta. Jos ruuan, lämmityksen ja sähkön hinta nousee maailmanmarkkinoiden paineessa, on aika ottaa aikalisä oikeaoppisen veropolitiikan eteenpäin menossa.

On lisäksi huomioitava, että kulutusvero kohtelee eri ryhmiä eri tavoin: pienituloisten ihmisten kulutus kohdistuu välttämättömyyshyödykkeisiin kuten ruokaan ja vaatteisiin. Hintojen nousu tekee elämisestä entistä kalliimpaa.

Veroryhmän ehdotuspaletista voi myös poimia pois ylimpien marginaaliverojen pikaisen ja tuntuvan alentamisen. Työn verotuksen keventämisessä pitäisi pikemminkin ottaa huomioon kaikkein pienipalkkaisimmat. Jos nykykehitys jatkuu, ei pienipalkkainen ihminen saa edes kokoaikatyöllä kasaan kohtuullisen elämisen edellytyksiä.

(Julkaistu myös Kalevan Pohjoisen ääni -blogissa.)

Kommentit

Jätä kommentti