Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin hallitus päätti kokouksessaan 7,2 miljoonan euron säästöohjelman täytäntöönpanosta. Kyse on mittavasta operaatiosta budjettiylitysten hillitsemiseksi. Kuten aina, päätöksessä on sekä hyviä että huonoja puolia. Hyvää on se, että sairaanhoitopiirin sijaisjärjestelyjä tehostetaan. Mutta varsinaisten menoleikkausten kohdalla ajauduttiin harmaalle alueelle. Hallituksen vasemmistoedustajat esittivät, että budjetin ylityksistä olisi kuultu tulosyksiköiden johtajien selvitykset ennen säästöohjelmasta päättämistä. Esitys hävisi, ja päätökset nuijittiin pöytään.

On outoa, ja vähintäänkin kyseenalaista, ettei näin keskeisen asian toimeenpanossa haluttu perehtyä kaikkeen saatavilla olevaan informaatioon. Kyse on erittäin vahvasti kansalaisten arkeen liittyvästä palvelusta, ja siihen tehtävästä menojen kasvun supistuksesta. Terveydenhuolto ja sairaanhoito jos mitkä ovat peruspalveluja, joiden saatavuuteen ihmisten on voitava luottaa. Tätä varten koko järjestelmä on rakennettu: veroja vastaan kansalainen saa palvelut tulotasosta riippumatta tasavertaisesti.

Luottamusta kysytään tällä hetkellä psykiatrian, erityisesti nuorisopsykiatrian saatavuuteen. Julkisuuteen tulleet viestit mahdollisista nuorisopsykiatrian säästöistä tai peräti kokonaisista osastojen viikonloppusulkemisista ovat herättäneet syvää huolta. Miltä epävarmuus mahtaa tuntua perheissä, joissa on esimerkiksi masennuksen tai syömishäiriöiden kanssa oireileva nuori ja joissa ollaan kipeästi avun tarpeessa? Erityisesti nuorten mielenterveysongelmien kanssa vastaukset eivät voi odottaa huomiseen, vaan apua tarvitaan nyt. Yhteiskunnalla ei voi olla varaa lähettää ristiriitaisia viestejä nuorten psykiatristen palvelujen saatavuuteen liittyen.

Oysin psykiatrian tulosyksikön johtaja ylilääkäri Juha Moring ansaitsee kiitokset asian päivänvaloon nostamisesta. Psykiatria on ylittämässä henkilöstömenonsa tänä vuonna noin 1,8 miljoonalla eurolla.
Perustelevia puheenvuoroja on syytä kuunnella. Moringin mukaan psykiatrian alibudjetointia on perusteltu kuntien avohoitoon panostamisella, mutta asiaan tarvitaan selvyys. Osassa kuntia avohoito pelaa hyvin, mutta monessa kunnassa avohuollon palvelut ovat puutteellisia. Esimerkiksi Oulun kaupungissa aikuispsykiatrian avohuollon suhteen on parantamista.

Mikäli yhteiskunta ei halua toistaa 90-luvun laman aikaan tehtyjä virheitä, on valinnan paikka. Avohoitoon uskominen ei auta, ellei samaan aikaa resursoida kuntien avohoitoa. Pystyykö kuntien avohoito vastaamaan sairaanhoitopiirin säästöjen haasteeseen? Asia on vakava, mitä taloudellisen taantuman aika entisestään korostaa.

Mielenterveyspalveluilla ei ole laajoja kannatusjoukkoja, mutta kyse on kuitenkin yhteiskunnan perustavanlaatuisesta toiminnosta. Vähintä, mitä kansalaiset voivat odottaa, on se että päättäjät hankkivat kaiken mahdollisen tiedon päätösten tueksi. Oysillä ei voi olla varaa runnoa säästöpäätöksiä. Etenkin nuorten mielenterveyspalvelujen kohdalla avoin keskustelu on välttämätön.