Oulujoen elojuhla – Pyhiinvaellus toistemme tykö

Kirkon penkissä jälleen. Oulujoen elojuhlien ehtoollisjumalanpalvelus eli messu Oulujoen kirkossa oli kaunis ja väkevä. Oli elämys juoda messun jälkeen puistossa sotilaskotisisarten laittamat yhteiset kirkkokahvit.
Sään harmaudesta huolimatta yhteinen elojuhla kirkasti mieleni. Oli vahvistavaa tavata ystäviä ja kohdata uusia tuttuja. Kiitos kirkkoherra Ilkka Mäkiselle juhlasta.

Juhlistimme Elojuhlassa myös uutta Oulun seudun Pyhän Olavin pyhiinvaellusreittiä. Sukuni (Tuppuraisten) juuret ovat Utajärvellä, ja tämä reitti kulkee kohdallani kotikonnuille.

Puheessani kirkkopuistossa käsittelin muun muassa EU:n perusarvojen merkitystä sekä onnittelin ystävääni, kollega Satu Haapasta, joka lähtee Oulujoen seurakunnan nimikkolähettinä Jerusalemiin. Siunausta matkaan, Satu! 

Puheeni tässä alla.

Pyhiinvaellus toistemme tykö

Arvoisat Elojuhlan vieraat, hyvät ystävät,

on ilo tervehtiä teitä kaikkia tästä loppukesän päivästä ja toistemme seurasta nauttivia. Olemme joutuneet odottamaan pitkään kesän tuomia mahdollisuuksia kohdata toinen toisiamme. Koronapandemia on ylettänyt vaikutuksensa myös seurakuntiin rajoittaen sitä yhteisöllisyyttä, joka kuuluu olennaisena osana kristityn arkeen. Onneksi nyt voimme jälleen kohdata toisemme turvallisesti ja virkistäytyä siitä yhteisöllisyydestä, jota inhimillinen kohtaaminen meille antaa.

Minua on pyydetty puhumaan teille teemalla Oulu ja Euroopan unioni. Oululaisena eurooppaministerinä tämä on luonnollisesti kovin mieluinen teema. Oulu on Suomen viidenneksi suurin kaupunki, ja sen tarkastelu myös kansainvälisessä, eurooppalaisessa viitekehyksessä on perusteltua. Oulu on aina ollut kansainvälinen kaupunki, jonka vientiartikkelit ovat vaihtuneet vuosisatojen kuluessa tervasta teknologiaan. Olemme ylpeä vuoden 2026 Euroopan kulttuuripääkaupunki. Luomme uutta kulttuurista pääomaa pohjoisin maustein ja edistämme myönteistä kulttuuri-ilmastonmuutosta.

Suomelle ja sitä myöten myös Oululle Euroopan unioni on monin tavoin tärkeä viitekehys ja toimintaympäristö. Kuuluminen lähes puolen miljardin ihmisen yhteisöön ja 27 maan muodostamaan talousalueeseen ja arvoyhteisööön luo meille, pienelle vientivetoiselle, suuren naapurimaan viereiselle valtiolle paljon välitöntä hyötyä niin talouden, turvallisuuden kuin vaikkapa työllisyyden, yrittämisen ja maatalouden tulevaisuuden näkökulmasta. Yhteisessä unionissamme on kuitenkin kyse myös paljon suuremmista asioista. Suomi pitää EU:a tärkeänä, koska se tukee rauhaa, vapautta ja hyvinvointia Euroopassa ja koko maailmassa. 

Olen usein muistuttanut, että itse asiassa kristilliset arvot luovat perustan myös EU:n yhteisille arvoille. Euroopan historiassa uskonnonvapaus rakentui mielipiteenvapauden ja ihmisoikeuksien perustaksi jo keskiajalla. Uskonnonvapaus ei turvaa vain uskontoa. Se turvaa myös ns. sekulaaria yhteiskuntaa, siis yhteiskuntaa, joka ei perustu minkään uskonnon ylivallalle. Euroopan kristilliselle perustalle rakennetut arvot ovat universaalien ihmisoikeuksien lähtökohta, eivät meidän yksinoikeutemme. Ne eivät ole eurooppalaisia tai länsimaisia, vaan koko ihmiskunnan arvoja. Ne kuuluvat kaikille maailman ihmisille, Afganistanin tytöille ja naisille, kaikille ihmisille yhdenvertaisesti.

Demokratia, oikeusvaltioperiaate sekä perus- ja ihmisoikeudet luovat perustan unionin kaikelle toiminnalle. Ne on huomioitava kaikessa EU:n ja jäsenvaltioiden toiminnassa samoin kuin kansainvälisen oikeuden velvoitteet. Suomelle on tärkeää, että olemme sitoutuneet yhteisiin arvoihimme ja että niitä myös todella noudatetaan unionissa. Ne eivät ole sanahelinää, vaan vankka kivijalka, jolle koko yhteisömme rakentuu. Näiden arvojen pohjalta me käymme kauppaa, laadimme sopimuksia ja kehitämme kansalaisyhteiskuntaa. Ne ovat yhteinen kompassimme maailmassa ja tässä ajassa niille on entistä enemmän tarvetta. Niiden varaan rakennamme myös suhdettamme Afganistanin uuteen hallintoon.

Juhlistamme Elojuhlassa myös uutta Oulun seudun Pyhän Olavin pyhiinvaellusreittiä. Sukuni (Tuppuraisten) juuret ovat Utajärvellä, ja tämä reitti kulkee kohdallani kotikonnuille. Pyhiinvaelluksen perinne ulottuu pitkälle kristikunnan historiaan. Matkaan on lähdetty lähelle ja kauas. Tarve kokea konkreettisesti jumalan läsnäolo ihmeiden kautta on ollut osalle liikkeelle ajava voima, mutta pyhiinvaelluksia on tehty myös toiviomatkoina ja sovituksena. Kotimaan halki tai vieraille maille yltäneisiin matkoihin on eri aikoina ladattu niin toivoa ja katumusta kuin huolta ja uskoa.

Tiukasti säätyihin jakautuneella keskiajalla ja uudemmallakin ajalla pyhiinvaelluksen voi nähdä poikkeuksellisen tasa-arvoisena: vaikka parempi väki saattoi taittaa matkaa jalkapatikan sijaan ylellisin kulkupelein, oli pyhiinvaelluksen tuoma sielunhoito tarjolla jokaiselle kulkijalle säätyyn katsomatta. Vaikka pyhiinvaeltaja taittaa konkreettista matkaa, tärkeimmät askeleet hän ottaa itsensä sisällä. Matka on monin tavoin metafora vastausten etsimisestä, kasvusta ihmisenä ja kristittynä. Matka on oppitie minuudesta, omasta jumalasuhteesta, suhteesta ympäröivään maailmaan ja omaan paikkaamme siinä.

Maailman ja Euroopan jälleen avautuessa koronan jälkeen me kaikki teemme yhdessä eräänlaista pyhiinvaellusta, jossa haemme jälleen polkua toistemme tykö. Olemme olleet pitkään hajallaan ja irti toisistamme, yksin omissa huoneissamme, kukin oman linkkinsä päässä. Moderni teknologia on hieman helpottanut erotuskaa, mutta uskon etten ole yksin, kun totean, että mikään ei korvaa kohtaamista kasvokkain.

Nyt kun maailma jälleen koronan jälkeen avautuu, on meidän itsemmekin avauduttava ja tutkiskeltava niin itseämme kuin toisiamme. Toivon, että teemme tätä yhteistä tutkimusmatkaa, tätä toiviomatkaa uteliain ja luottavaisin katsein. On selvää, että kuten kristitty tarvitsee seurakunnan luomaa uskonyhteisöä, niin myös sekulaarissa maailmassa ihminen tarvitsee toista ihmistä ja valtiot toisiaan. Inhimillisyys kutsuu meitä kohtaamaan toisemme. Me emme voi käpertyä ja kääntää maailmalle selkäämme, sillä niin globaalissa maailmantaloudessa kuin henkisellä tasolla me tarvitsemme toinen toisiamme. Tehdessä matkaa kohti toisiamme, teemme samalla myös matkaa Jumalan tykö.

Matkaa tekee pian myös ystäväni, kollegani Satu Haapanen, joka lähtee Oulujoen seurakunnan nimikkolähettinä Suomen Lähetysseura ry:n kautta Jerusalemissa sijaitsevan dialogikeskuksen johtajaksi. Olen oppinut tuntemaan Satun Oulun kaupunginvaltuuston nuorena äitinä sekä eduskunnan maa- ja metsätalousvaliokunnan jäsenenä. Ennen kaikkea olen oppinut tuntemaan Satun poikkeuksellisen empaattisena ja valoisana ihmisenä. Satusta huokuu hyväntahtoisuus. Joku voi pitää sitä pehmeytenä – kannatan pehmeitä arvoja – mutta oikeasti sellaisessa hyväntahtoisuudessa on kyse lujuudesta. Lujuudesta, jonka turvin tulevasta tehtävästä selviytyy. Siunausta ja menestystä Sinulle Satu Jerusalemiin.

Näillä ajatuksilla toivotan teille kaikille hyvää loppukesää ja syksyä sekä onnellista ja rentouttavaa yhdessä oloa Elojuhlassa!

Kommentit

Jätä kommentti