Pääministeri Orpon hallitus aloittaa toimintansa maalailemalla kuvaa Suomesta, joka on edeltäjänsä jäljiltä ongelmissa, vaarassa ja velkakriisissä. Oppositiopolitiikan retoriikan jääminen puheisiin on tietysti ymmärrettävää hallituspohjan vaihduttua näin perusteellisesti. Tällaisessa puheessa on kuitenkin vaaransa. Vaarana on, että hallitus ottaa sanansa tosissaan ja tekee toimia, jotka vahingoittavat Suomen taloutta ja turvallisuutta ja vaarantavat ihmisten hyvinvointia.

Suomi ei ole velkakriisissä. Kyllä, Suomi on velkaantunut enemmän kuin osattiin ennakoida ja tätä velkataakkaa täytyy tietysti ryhtyä hallitusti keventämään. Velkakriisissä emme ole, jos meidän velkataakkaamme verrataan muihin kehittyneisiin markkinatalouksiin ja jos arvioidaan meidän kykyämme selvitä julkisista veloista. Ja niinhän juuri on syytä tehdä ja niinhän juuri tehdään: sekä luottoluokittajat että luotonantajat uskovat Suomen mahdollisuuksiin eivätkä suinkaan kohtele meitä kriisimaana.

Sanna Marinin – ja Antti Rinteen – hallitus on tehnyt tarpeelliset toimet Suomen tulevaisuuden turvaamiseksi. Olemme liittyneet Pohjois-Atlantin puolustussopimukseen kansalaismielipiteen mukaisesti ja Euroopan turvallisuustilanteen heikentymisen sitä edellytettyä. Olemme Euroopan unionissa rakentava toimija, jolla on arvostusta kaikissa jäsenmaissa.

Pääministeri Orpon hallitus uhkaa omilla toimillaan lisätä turvattomuutta ja heikentää kykyämme selvitä tulevaisuuden haasteista. Se esittää mielestään korjaavia toimia asioihin, jotka eivät ole rikki. Samalla se rikkoo hyvinvointivaltiota ja ihmisten perusturvallisuutta toimilla, joiden jälkiä on vaikea korjata.

Venäjän hyökättyä Ukrainaan Suomi on havahtunut siihen, että turvallisuutemme ja huoltovarmuutemme on uhanalainen. Suomen tuonti ja tuonnin edellyttämä vienti ovat lähes kokonaan merikuljetusten vaarassa. Merikuljetukset ovat tehokkaita ja taloudellisia, mutta samalla haavoittuvia. 

Suomi ei kuitenkaan ole saari eivätkä merireitit ainoita yhteyksiä maailmalle. Pohjoisen Suomen kautta voimme turvata huoltovarmuudelle välttämättömät kuljetukset Ruotsin ja Norjan kautta, kunhan huolehdimme rata- ja tieverkon toimivuudesta. Etenkin rautatiet ovat omimmillaan juuri rahtikuljetuksissa. Hallitusohjelma ei toki jätä pohjoisen suuntaa täysin huomiotta, mutta ei myöskään ota sitä rohkeasti painopisteeksi. Vaikka Helsingin ja Turun ratayhteydelle löytyneekin perusteluita, olisi suuret panostukset keskitettävä Suomen pääväylien ja pohjoisten yhteyksien rakentamiseen.

Uusi pohjoinen talousmaantiede ja sen yhteys huoltovarmuuteen ei ole pelkästään liikennettä ja logistiikkaa. Pohjoisesta Suomesta löytyy tilaa ja luonnonvaroja turvallisen ja päästöttömän energian tuotantoon. Pohjois-Pohjanmaa on Suomen suuri tuulivoiman tuottaja. Jotta tuulivoimasta saadaan riittävän toimitusvarma energianlähde, on sähkönsiirtoyhteyksiin investoitava lisää. Myös pohjoisen Suomen mineraalivarat ovat tarpeen puhtaan energian tuottamiseen. Alueella on myös tutkimusta, tuotekehitystä ja osaamista, joka saadaan hyödynnettyä, mikäli valtiovalta panostaa alueelle.

Hallitusohjelmassa on mainittu pohjoisen Suomen ohjelma. Se on hyvä asia. Pelkkä ohjelma ei kuitenkaan muutu työksi ja hyvinvoinniksi, ellei sen toteuttamiseen varata resursseja. Näitä hallitusohjelmasta ei löydy. Olen myös huolissani EU:n rakennerahastovarojen turvaamisesta. Viime hallituskaudella saimme Pohjois-Suomeen hyvän rahoitustason. Toivottavasti Orpon hallitus ei anna EU-epäilyn ajaa meitä nurkkaan tulevista rahoituskehyksistä päätettäessä.

Hallitusohjelma on saanut ansaitsemaansa arvostelua sen sosiaalista eriarvoisuutta kärjistävästä linjastaan. Leikkaukset iskevät heikompiosaisiin ja samalla hyvätuloiset ja varakkaat kotitaloudet pärjäävät entistäkin paremmin. 

Ymmärrän, että tulonsiirtojen ja verotuksen tulee kannustaa yrittämään, työtä tekemään ja säästämään. Hyväksyn sen, että julkisen talouden tasapaino edellyttää menokuria, myös silloin kun kyse on sosiaali- ja terveyspalveluista.

Haluan kuitenkin turvata ja kehittää sellaista hyvinvointiyhteiskuntaa, joka ei hylkää kaikkein heikoimpia jäseniään eikä edellytä toimeentulon ja terveyden ongelmien kanssa kamppailevilta ihmisiltä mahdottomia ponnistuksia. Pelkään, että asumisen ja toimeentulon tukien leikkaukset aiheuttavat tarpeetonta kärsimystä. Viime hallituskaudella työllisyysaste nousi ripeästi liki ennätystasolle ilman, että toimeentulon tuista leikattiin. Tällä hetkellä työttömiksi ja työmarkkinoiden ulkopuolelle jääneissä on suuri joukko sellaisia, jotka tarvitsevat työllistymiseen koulutusta, työllistämispalveluita ja terveyspalveluita. Niitä ei ole luvassa lisää.

Pelkään, että ankarat sotemenojen leikkaukset heikentävät monen ihmisen terveyttä ja työkykyä. Erityistä huolta kannan mielenterveyspalveluista. Vaikka niiden tärkeydestä puhutaankin, ne jäävät käytännössä muiden jälkeen. Ne ovat palveluita, joita tarvitsevat ihmiset eivät saa ääntään kuuluviin, jotka ovat maan hiljaisia.

Hallitusohjelmaa lukiessa ei synny tunnetta siitä, että se olisi – pitkästä valmisteluajasta huolimatta – laadittu huolellisen ja harkitun näkemyksen pohjalta. Sinne on heitelty kaikenlaisia päähallituspuolueiden toiveita: Perussuomalaiset ovat saaneet polttoaineverotuksen helpotuksia – jotka tosin peittyvät helposti raakaöljyn maailmanmarkkinahintojen heilahteluiden alle. Kokoomus on saanut sinne hyvätuloisten ison veroalen. Näitä toiveita on sitten paikkailtu nostamalla lääkkeiden ja kulttuurin arvonlisäveroa.

Hallitus tarkastelee valtionyhtiöiden omistajaohjausta ja sen yhteydessä toimia, joilla sovitetaan yhteen valtion intressejä ja muiden omistajien oikeuksia. Tällainen tarkastelu on tarpeellista. On aiheellista pohtia, millaisia strategisia intressejä valtiolla näiden yhtiöiden toimialalla on ja onko omistaminen oikea tapa näiden intressien turvaamiseen. Vai olisiko niin, että valtio toteuttaa tavoitteitaan parhaiten omistuspohjasta riippumattomalla sääntelyllä? Sääntelytoimissa valtiolla on laaja keinovalikoima, ja säätelyssä voidaan tavoitteita edistää suoraan välillisen omistajapolitiikan sijaan. Otan esimerkin: kun tavoittelemme huoltovarmuutta ruuan ja lääkkeiden suhteen, emme suinkaan edellytä valtion omistusta, vaan käytämme veroja, tukia ja lakisääteisiä velvoitteita.

Haluan antaa tunnustusta ja tukea hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittiselle linjalle. Se jatkaa niiden ratkaisujen pohjalta, joita Sanna Marinin hallitus pani toimeen. Suomesta pitää tulla aktiivinen ja aloitteellinen jäsen Pohjois-Atlantin puolustusliitossa. Emme jätä kenellekään epäilystä siitä, että puolustamme jokaisen liittolaisemme vapautta ja koskemattomuutta. Me puolustamme heitä niin kuin puolustaisimme omaa maatamme.

Toivon, että tämä vastavuoroisuuden ja solidaarisuuden periaate hallitsee myös EU-politiikkaamme. Emme me ole Euroopan unionissa laskeaksemme jokaiselta tilivuodelta tuloja ja menoja. Emme ole voittajia, jos saamme napattua etuja kumppanimailtamme. Meidän on nähtävä pitkän aikavälin hyödyt. Tämä koskee myös ja erityisesti EU:n laajentumista. Tiedämme, että Ukrainan jäsenyys edellyttää maalta suuria uudistuksia senkin jälkeen, kun oikeudenmukainen rauha on saavutettu ja hyökkääjä karkotettu. Tiedämme, että uudistusten jälkeenkin Ukraina tarvitsee tukea ja apua. Haasteista huolimatta olisi meidän kirjattava Suomen tavoitteesi edistää Ukrainan tietä Euroopan unioniin.

Hallituksen ulkopoliittisen linjaan tukeen haluan liittää myös vahvan varauman koskien kehitysyhteistyötä. Taloudellinen tuki on poliittisen vaikuttamisen väline. Suurvalloista Kiina näyttää ymmärtävän sen. Ja toki mekin sen ymmärrämme. Näitä vaikuttamisen välineitä tarvitaan kipeästi. Olemme varmasti hämmentyneitä ja harmistuneitakin siitä, että niin moni Aasia, Afrikan ja Latinalaisen Amerikan valtio suhtautuu välinpitämättömästi Venäjän raakaan hyökkäyssotaan. Tätä välinpitämättömyyttä ei muuteta sillä, että vetäydymme vaikuttamisesta. Päinvastoin: jos meillä ei ole kehitysrahoituksen välinettä, jätämme globaalin kilpakentän muille.