Luin uusimmasta Forum24 -lehdestä väistyvän Oulun kaupunginvaltuuston puheenjohtajan Matti Pikkaraisen (kesk.) haastattelua. Jälleen kerran kiinnitin huomiota seikkaan, joka toistuu kun Oulun keskeisiä vaikuttajanimiä listataan: ei yhtään naista. Pikkarainen toi esiin hänen mielestään vahvan vaikuttajan vaikutelman jättäneitä henkilöitä eri puolueista. Vain miehiä. Keränen, Moilanen, Kalliorinne, vahvoja toki kaikki, mutta Matti hyvä, eikö kukaan nainen ole tehnyt sinuun vaikutusta? Demarien Leena Piikivi aikoinaan, tai nykyvaltuustosta esimerkiksi kiistatta vahva vihreiden Taina Pitkänen-Koli? No, Matti listaa ketä listaa. Sama ilmiö toistuu kuitenkin kiusallisen usein kun Oulun ihmeen historiaa käsitellään. Aivan kuin naisilla ei olisi ollut mitään roolia kaupunkimme nykyisen menestyksen luomisessa. Joko se kertoo asenteista, tai sitten mitataan asioita tavalla joka ei nosta esiin naisten osaamista.

Pikkarainen siis jättää puheenjohtajuuden. Hän siirtyi tuomiorovastiksi, eikä ole sopivaa olla samanaikaiesti sekä maallisen että hengellisen vallan keskeinen haltija. Tuomiorovastiksi häntä tuki laaja joukko eri taustan omaavia ihmisiä, minäkin kävin ääneni antamassa. Toivottavasti hän tuo kirkkoon omalta osaltaan dynaamisempaa ja ajassa kiinni olevaa toimintaa. Hänen seuraajastaan valtuuston johtoon päätetään maanantaina. Ounastelen, että keskusta tulee esittämään paikalle eduskunnasta pudonnutta Riikka Moilanen-Savolaista. Mikäpä siinä, Riikka ei ole lainkaan hulluimmasta päästä. Tosin koulustustaso valtuuston johdossa romahtaa: Pikkarainen oli tohtori, kun taas Moilanen-Savolainen ei ole saanut tutkintoaan valmiiksi. Se on hieman noloa, ajatellen että kyse on voimakkaan yliopisto- ja ammattikorkeakouluskeskuksen ylimmästä luottamustoimesta.

Tänään saimme lukujärjestyksen ekaluokkalaiselleni. Lukujärjestyksen! Taas iso askel.