Demarinaiset 115-vuotta 19.9.2015
Eduskunta Pikkuparlamentti

Juhlapuhe
Demarinaisten puheenjohtaja, kansanedustaja Tytti Tuppurainen

Arvoisat juhlavieraat, hyvät ystävät, bästa kamrater,

Ilo on naisissa. Siinä on sanomaa, tämän seminaarin kutsussa. Ilo on purkautuessaan pitelemätön, ja se on parasta kokea yhdessä.

Nainen taas on voimasana. Kirjailija Pauliina Rauhalan tekstissä sana nainen on vahva, itsenäinen. Nainen. Se tulee siksi helposti kierretyksi; puhutaan vaimoista, äideistä, tyttäristä. Me olemme kaikki heitäkin, mutta tänään olemme naisia.
Simone de Beauvoir on sanonut, ettei naiseksi synnytä, naiseksi tullaan.

Demarinaiseksi ei tulla sattumalta, vaan se on vahva kannanotto. Demarinaiseksi ryhdytään, kun on halu vaikuttaa, kun on halu rakentaa maailmasta oikeudenmukaisempi ja tasa-arvoisempi paikka kaikille olla ja elää.

On ilo toimia demarinaisissa, toisten samanmielisten kanssa yhteisten päämäärien eteen.

On ilo ja kunnia todeta, että kiitos vahvasta naisliikkeestämme kuuluu kaikille niille uutterille demarinaisille, jotka 115 vuoden ajan ovat eri vaiheissa liikettämme kannatelleet ja vieneet eteenpäin.

Onnittelen 115-vuotiasta Sosialidemokraattisten Naisten liikettä, ja olen iloinen että niin moni entinen puheenjohtaja ja pääsihteeri on täällä mukana, ja että naiset kautta maan ovat ottaneet kutsun vastaan. Onnea juuri nimitetyille tasa-arvon tiennäyttäjille. Olette kaikki lämpimästi tervetulleita.

Socialdemokratiska kvinnor är en socialdemokratisk och feministisk kvinnoorganisation, som består av framstegsvänliga kvinnor i alla åldrar. Vi vill bygga ett jämställt och tolerant samhälle och bekämpa orättvisor och ojämlikhet mellan människor. I dagens värld är våra värderingar ännu viktigare. Hjärtliga gratulationer till vårt ett hundra femton årig kvinnoförbund.

Hyvät kuulijat,

työläisnaisten liitto perustettiin heinäkuussa 1900 erilliseksi naisorganisaatioksi työväenpuolueen yhteyteen. Muualla, Ruotsissa tai Saksassa, ei nähty tarvetta itsenäiselle naisliitolle.

Naisliiton suhde puolueeseen on vaihdellut vuosikymmenten aikana, mutta aina naiset ovat voineet pitää oman identiteettinsä naisliittona. Demarinaiset ovat olleet olennainen osa viime vuosisadan vahvaa sosiaalidemokraattista historiaa. Ja tulemme olemaan sitä jatkossakin.

Astuessamme uusille vuosikymmenille on naisliiton ja puolueen suhde jälleen valinkauhassa. Sosialidemokraattinen puolue siirtyy yhteiseen organisaatioon, jossa myös demarinaiset tulevat olemaan osa. Yhteinen organisaatio tarkoittaa koko puolueen yhteistä suunnittelu- ja strategiaprosessia. Ihanteellisesti voimme tuoda siihen liiton kautta naisnäkökulmaa. Resurssit ovat suunnitelmallisesti yhteiskäytössä.

Mutta kylkiluuksi emme suostu. Omat rahat ja oma päätäntävalta on turvattava. Sosialidemokraattiset Naiset laativat jatkossakin oman budjettinsa ja toimintasuunnitelmansa. On koko puolueen etu, että naistoiminta elää ja voi hyvin. Sosialidemokraattisia Naisia tarvitaan.

Tavan takaa joudumme kuitenkin vastaamaan, mihin naistoimintaa tarvitaan. Sitä tarvitaan kokoamaan naiset vaikuttamaan arvojemme mukaisesti. On oltava useita ovia, joista poliittiseen toimintaan voi tulla mukaan. Naisliitto on niistä yksi. Naiset toimivat aktiivisesti eri alueilla, ja toimivia verkostoja pitää vaalien kehittää.

Sosialidemokraattisia naisia tarvitaan silti ennen kaikkia tasa-arvon takia. Aikamme vaatii feminististä, sosiaalidemokraattista politiikkaa.

Tasa-arvotyö on osoittautunut aaltoliikkeeksi, jossa kehitys ei suinkaan etene lineaarisesti. Tasa-arvo tuntuu olevan ikään kuin heilurissa, jossa liike lakipisteen saavutettuaan ottaa taka-askeleita. Kehitys on nähtävissä Suomessakin, jossa naisten asema vaikkapa poliittisessa päätöksenteossa on jämähtänyt paikoilleen tai jopa taantunut.

SDP:n riveissä on kautta aikojen rikottu lasikattoja: Miina Sillanpää oli ensimmäinen naisministeri, Tyyne Leivo-Larsson ensimmäinen nainen suurlähettiläänä, Sylvi Siltanen ensimmäinen naismaaherra, Tarja Halonen ensimmäinen nainen Tasavallan Presidenttinä ja Jutta Urpilainen puolestaan ensimmäinen nainen SDP:n puheenjohtajana ja valtiovarainministerinä.

Uraauurtavasta työstä huolimatta keskeiset valtiolliset elimet eduskunnan puhemiestä lukuun ottamatta ovat nyt miesenemmistöisiä tai miesten hallussa.

Naisten on voitava jälleen ottaa heille kuuluva paikkansa poliittisessa johdossa. Naisten vaalimenestys on ollut hyvää, ja esimerkiksi sosialidemokraattisessa eduskuntaryhmässä on 62 prosentin naisenemmistö.

Hyvät kuulijat,

Tulevien vuosikymmenten suuri tasa-arvohaaste liittyy työelämän tasa-arvoon. Naisten ja miesten palkkaerot ovat edelleen sietämättömät 17 prosenttia: Kun vertaillaan kokoaikaisten työntekijöiden kuukausipalkkoja, naisen palkka on keskimäärin 83 prosenttia miehen palkasta. – Ja hallituksen pakkolakiesitys uhkaa repiä railoa entistä syvemmäksi leikkaamalla palkkoja tavalla, joka kohdistuu etenkin naisvaltaisille palvelu- ja hoiva-aloille.

Epävarmuus on tämän päivän työmarkkinoilla naisen osa, ja määräaikaiset työsuhteet sekä vastentahtoinen osa-aikatyö kasaantuvat naisille.

Pienistä palkoista kertyy pieni eläke, ja naisten keskieläkkeet ovat vain 78 prosenttia miesten eläkkeestä.

Palkkaerojen poistamisen avain työelämän segregaation purkaminen: Suomessa on eurooppalaisittain ennätyksellisen vahva jakaantuminen miesten ja naisten aloille. Jakautuminen saa alkunsa jo kasvatuksessa ja koulutuksessa. Tyttöjä ja naisia on määrätietoisesti rohkaistava teknisille aloille. Vastaavasti poikien ja miesten valinnanvapautta ryhtyä naisvaltaisten alojen ammattilaisiksi on edistettävä.

Työelämän epätasa-arvo näkyy myös johtotehtävissä. Naisten korkeasta koulutustasosta huolimatta naisten osuus talouselämän johtotehtävissä on vaatimattomat 10 – 20 prosenttia. Yritysjohtajana nainen on yhä harvinaisuus: esimerkiksi vain kahden pörssiyhtiön toimitusjohtajana on nainen.

On aika siirtyä puheista tekoihin. Valtioneuvoston periaatepäätöksen mukaisesti vuoteen 2020 mennessä suurten ja keskisuurten pörssiyhtiöiden hallituksissa on oltava vähintään 40 % kumpaakin sukupuolta.

Tämä on tavoitteemme. Naisten on voitava edetä vaativiin esimiestehtäviin, naisten on voitava edetä johtajiksi.

Hyvät kuulijat,

työelämän tasa-arvo vaatii toteutuakseen tasa-arvoa myös kodeissa. Hoivavastuu lepää edelleen enimmäkseen naisten harteilla. On aika jakaa vastuuta. Miesten on voitava ottaa jatkossa nykyistä suurempi osa hoivatyöstä hoitaakseen.

Tarvitsemme perhevapaiden uudistuksen, jonka myötä isät voivat ottaa nykyistä suuremman osan lapsenhoidosta itselleen. Kun palkkaerot poistuvat, perheillä on nykyistä paremmat edellytykset valinnan tekemiseen.

Perhevapaista koituvat kustannukset on tasattava työnantajien kesken. Hallituksen esittämä 2500 euron kertakorvaus on hyvä alku, mutta ei ratkaise ongelmaa tyhjentävästi.

Haluan, hyvät kuulijat, kiinnittää erityistä huomiota ratkaisevan tärkeään tasa-arvon tekijään. Lasten päivähoito on ollut esimerkki sosiaalisesta innovaatiosta, jonka myötä on edistetty lasten yhtäläistä oikeutta varhaiskasvatukseen sekä naisten työssäkäyntimahdollisuutta. Lasten subjektiivinen oikeus päivähoitoon säädettiin keskellä edellisiä vaikeita lamavuosia 1996 – sosiaalidemokraattien johdolla, säästäen muita julkisia menoja. Tuolloin valtioneuvoston jäsenenä toimi muun muassa entinen puheenjohtajamme Liisa Jaakonsaari. – Lämpimät kiitokset Liisa työstäsi tuolloin.

Mutta mitä tekee nykyinen hallitus nyt, vastaavassa vaikeassa taloustilanteessa? Hallitus esittää subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaamista lähtökohtaisesti kaikilta 20 tuntiin. Kuulitte oikein: hallitus aikoo rajata subjektiivisen päivähoito-oikeuden lähtökohtaisesti 20 tuntiin. Poikkeuksin voidaan myöntää kokoaikainen päivähoito.

Pidän tätä hallituksen esitystä historiallisena virheenä ja valtavana taka-askeleena.

Subjektiivinen oikeus päivähoitoon on tärkeä lapsille ja tärkeä tasa-arvolle. Se on myös kansainvälisesti tunnustettu suomalainen malli, jolla tuetaan talouskasvua mahdollistamalla pienten lasten vanhempien työssäkäynti.

Pitkällä tähtäyksellä se on myös hyvän ja tasapainoisen väestökehityksen edellytys: varmuus turvallisesta päivähoidosta merkitsee sitä, ettei perheiden tarvitse vastoin tahtoaan lykätä lasten hankkimista.

Kansainvälinen talousjärjestö OECD on vertaillut Pohjoismaita sellaisiin maihin, joissa lasten päivähoito on jätetty järjestämättä ja tullut tulokseen, että päivähoidosta säästäminen on voimavarojen tuhlaamista.

Hyvät kuulijat,

Nykyisen hallituksen tasa-arvopolitiikka on hiuksia nostattavaa. Talouden tasapainotuksen lasku uhkaa kaatua naisille. Hallitusohjelma ei sisällä vähääkään naiserityisiä tavoitteita. Naisiin kohdistuvasta väkivallasta vaietaan.

Me vaadimme, että hallitus toteuttaa Istunbulin sopimuksen Suomea koskevat velvoitteet. Turvakotipaikkoja on oltava riittävästi. Väkivallan tunnistamista edesauttavia työkaluja on kehitettävä, jotta muun muassa huolto- ja tapaamisriidoissa väkivaltatapaukset kyettäisiin nykyistä paremmin tunnistamaan.

Pääministeri Sipilä ansaitsee myös tunnustuksen. Hän on ottanut kantaa pakolaiskysymykseen ja näyttänyt käytännössä mitä arvojohtajuus on. Hänen huomionsa, että pakolaiskysymys on jopa taloutta vakavampi, on oikeaan osunut ja valtioviisas.

Pakolaispolitiikassa on aika analyysille ja aika arvojohtamiselle. Pakolaisvirtojen taustalla on väkivalta ja sota. Sosiaalidemokraattinen naisliike on rauhanliikettä, jolla on velvollisuus puuttua pakolaisuuden perussyihin. Väkivalta erityisesti Syyriassa on räikeimmin rauhanliikkeen ja naisliikkeen arvoja vastustavaa. Terroristijärjestöt kuuluttavat avoimesti naisten orjuuttamista ja väkivaltaa. Syyrian hallitus on teoissaan vielä terroristejakin pahempi. Kansainvälisen yhteisön on noustava kaikkea väkivaltaa vastaan.

Vastuullamme on myös tukea pakolaisia kotiensa lähialueilla. Miksi siis maamme hallitus leikkaa kehitysmäärärahoja juuri niiltä järjestöiltä, jotka voisivat auttaa pakolaisia kotimaidensa lähialueilla?

Turvapaikka Euroopassa, turvapaikka Suomessa on lopulta viimesijainen auttamisen keino. Mutta siitäkin on vastuu kannettava. Meidän on huolehdittava, että pakolaiset saavat myös turvaa täällä, että perheet yhdistetään ja perheet saavat elämisen mahdollisuuden myös täällä.

Hyvät kuulijat, rakkaat sosiaalidemokraattiset siskot, bästä vänner,

världen är inte färdig. Det finns gott om arbete. Työmme on vielä kesken. Toivotan kaikille erinomaista juhlaa ja onnea ja menestystä tuleviin vuosikymmeniin.