Keskiviikkona 16.1.2019 käytiin eduskunnassa keskustelu, jota moni sanoi historialliseksi. Aloitteestani eduskunta keskusteli luonnon monimuotoisuudesta, ja aihe oli kytketty ilmastonmuutokseen.
Maapallon eläinten, kasvien ja muiden eliöiden lajirikkauden häviäminen aiheuttaa huolta ja surua.
Lajien häviäminen on huolestuttanut tiedeyhteisöä vuosikymmenten ajan. Luontoon kuuluva lajien syntymisen ja häviämisen tasapaino on järkkynyt. Lajeja häviää vauhdilla, joka vertautuu maapallon historian suuriin sukupuuttoaaltoihin, jotka ovat tapahtuneet satoja tai kymmeniä miljoonia vuosia sitten.
Maailman luonnonsäätiön mukaan seuratuista 4 000 eläinlajista yli puolet on hävinnyt vajaassa puolessa vuosisadassa. Selkärankaisista eläinlajeista häviää vuosittain kaksi prosenttia ja muidenkin lajien kohdalla kehitys on kestämätön.
Yhteensä 130 maasta kootun kansainvälisen luontopaneeli IPBES:n arviointiraportin mukaan jopa yli 40 prosenttia luonnon monimuotoisuudesta on vaarassa hävitä vuoteen 2050 mennessä.
Lajirikkauden säilyttäminen on välttämätöntä. Lajien vuorovaikutus muodostaa monimutkaisia ekosysteemejä. Yksittäinen laji voi olla merkittävä toisten lajien ravintona, toisten lajien kantaa säätelevänä tai muulla tavoin tasapainoa ylläpitävänä.
Luonnon monimuotoisuuden häviäminen kaventaa väistämättä ihmiskunnan elinmahdollisuuksia. Esimerkki tästä on pölyttävien hyönteisten kantojen romahdus: pölytystä edellyttävien ravintokasvien tuotanto uhkaa käydä ylivoimaiseksi. Mikään ihmisen teknologia ei korvaa työtä, jota hyönteiset tekevät.
Lajien häviäminen heikentää edellytyksiä sekä hillitä ilmastonmuutosta että sopeutua siihen. Lajirikkaassa ympäristössä on enemmän biomassaa sitomassa ilmakehän hiilidioksidia ja sellaisesta löytyy varmemmin lajeja, jotka selviävät ilmaston lämpenemisestä tai sademäärien muutoksista.
Uhkaavan sukupuuttoaallon syyt ovat ilmeiset: se johtuu ihmisen toiminnasta. Ihmisen toiminnan seurauksena ilmasto muuttuu nopeammin kuin lajien kyky sopeutua muutokseen, ja ihmisten siirtämät vieraslajit ja haitalliset vieraslajit valtaavat alaa alkuperäislajeilta.
Lisäksi sekä maa- että merialueista suurin osa on jo suoraan ihmisten hyödyntämiä kalastusalueita, hakkuu-, laidun- ja viljelymaita tai rakennettua ympäristöä.
Yhdistyneiden kansakuntien biodiversiteettisopimus, jonka tavoitteeksi asetettiin monimuotoisuuden säilyttäminen, hyväksyttiin vuonna 1992 Rio de Janeirossa. Sopimus ei ole pysäyttänyt uhkaavaa kehitystä, mutta silti osa sen tavoitteista on toteutumassa.
Viime vuonna julkaistussa YK-raportissa voitiin kirjata huomattavaa edistystä. Maailman merialueista 7 prosenttia ja maa-alueista 15 prosenttia on saatu suojelun piiriin.
Luonnon monimuotoisuuden pelastamiseksi tarvitaan toimia globaalisti ja lähellä.
Suomen on tänä vuonna alkavan EU-puheenjohtajuuden myötä otettava YK:n biodiversiteettisopimuksen toimeenpano ja jatkotoimet asialistalle. EU:n tulee saada Yhdysvaltain ja Brasilian nykyiset johtajat – Trump ja Bolsonaro-luopumaan toimista, jotka uhkaavat näiden suurten maiden suojeluohjelmia.
Suomessa toteutettavaksi esitän kolme käytännön toimenpidettä:
Maaseudun ja maatalouden kansallista tukea on suunnattava karjan laiduntamiseen puustoisilla hakamailla, joiden häviämien on vakava ongelma Suomen luonnon monimuotoisuudelle. Tämä lisää lajirikkautta.
Metsäluonnon osalta Metso-ohjelman riittävä rahoitus ja jatko on turvattava.
Edesmenneen ekologian huippututkijamme, akateemikko Ilkka Hanskin ohjeita tulisi soveltaa kaupunkiympäristön kaavoituksessa ja rakentamisessa lajien monimuotoisuutta säilyttäen.
Meillä on kaunis ja rikas maapallo. Kauneinta siinä ovat sen maaperässä ja sen vesistöissä elävät olennot. Lajien häviäminen tekee maapallosta ankeamman ja köyhemmän.
Monen ympäristöongelman kohdalla olemme onnistuneet löytämään parannuskeinoja kansallisesti ja jopa globaalisti. Suomen sisävesistöt ja Euroopan joet ovat puhdistuneet, yläilmakehän otsonikerros on palautumassa.
Lajien hävitessä ei paluuta enää ole. Kun jokin kasvi- tai eläinlaji katoaa, ei sitä enää saada takaisin – ei millään keinolla, ei koskaan.
Olemme tietoisia biodiversiteetin häviämisestä. Olemme myös tietoisia ratkaisuista. Meidän on suojeltava luonnon monimuotoisuutta ja hillittävä ilmastonmuutosta. On syytä huoleen, mutta ei mitään syytä epätoivoon.
Kommentit