Toisen asteen maksuttomuus on turvattava kunnissa

Kolumni

Maan hallituksella on vastuu koko Suomesta. Sen on tehtävä sellaista politiikkaa, joka turvaa suomalaisten hyvää arkea kaikkialla Suomessa. Alueellisuus on myös voimavara, jota ei parane sivuuttaa. Nykyisessä geopoliittisessa tilanteessa Itä- ja Pohjois-Suomessa on paljon annettavaa. Meillä on luonnonvaroja ja osaavia ihmisiä. Lisäksi olemme paljon vartijoina, kun puhutaan maamme turvallisuudesta ja huoltovarmuudesta.  

Näyttää kuitenkin sille, ettei Riikka Purran johtama Petteri Orpon hallitus ole ymmärtänyt rooliaan koko Suomen kehittäjänä. Hallituksen kova leikkauspolitiikka iskee lujaa ihmisten arkeen ja asettaa ihmisiä kohtuuttomiin tilanteisiin. Lisäksi hallituksen päätökset uhkaavat eriarvoistaa ihmisiä myös alueellisesti. Näivettävässä politiikassa kylänraitit hiljenevät ja palvelut heikkenevät.

Hallitus on jo jäädyttänyt vähävaraisille menevien etuisuuksien indeksit ja pidentänyt työttömyysturvan omavastuuaikaa. Huhtikuussa astuivat voimaan työttömyysturvan suojaosan poistaminen, lapsikorotuksen poisto ja asumistuen rajut leikkaukset. Hallituksen päätökset pudottavat jopa 17 000 lasta köyhyyteen. Tämä on lohduton luku.

Hallituksen ajama leikkauspolitiikka hyvinvointialueille ei mahdollista palveluiden kehittämistä asukkaiden parhaaksi. Kun palveluverkkoja karsitaan, keskittyvät ihmisten arjen kannalta keskeiset palvelut entistä enemmän. Digipalvelut ovat tärkeä osa palvelukokonaisuutta, mutta ei voi olla niin, että suora asiointi ihmiseltä ihmiselle muuttuu luksukseksi.

Orpon hallituksen leikkaukset sote-järjestöihin ovat isku heikoimmassa asemassa olevien hyvinvointiin, mutta myös alueisiin. Järjestöt ovat merkittäviä työllistäjiä. Soste ry:n mukaan Suomessa toimii yli 11 000 sosiaali- ja terveysalan järjestöä ja niiden toimintaan osallistuu puoli miljoonaa vapaaehtoista. Järjestörahoituksen leikkaus uhkaa vapaaehtoistyötä, jonka arvoksi on laskettu lähes 3,2 miljardia euroa vuosittain. Tämä ennaltaehkäisevä, matalan kynnyksen työ on ollut kultaakin kalliimpaa niin hyvinvointialueille kuin kunnille. 

Toisen asteen oppilaitokset ovat monessa kunnassa arvokas palvelu. Koulutuksen piti olla hallituksen erityissuojeluksessa. Todellisuus on kuitenkin toinen. Sadan miljoonan säästö ammatillisesta koulutuksesta kohdistetaan toista tutkintoa tai korkeamman asteen tutkinnon suorittaneisiin. Työelämä vaatii nykyään oman osaamisen täydentämistä ja toisinaan myös ammatin vaihtoa. Leikkaus hankaloittaa jatkossa oman osaamisen päivitystä. Alueiden näkökulmasta kyse on osaavan työvoiman saatavuuden vaikeutumisesta alueen avoimiin työpaikkoihin.

Myös ensimmäistä tutkintoaan suorittaviin nuoriin kohdistuu vakava leikkaus. Hallitus aikoo vesittää toisen asteen, lukion ja ammatillisen koulutuksen, maksuttomuuden lakkauttamalla sen nuoren täysi-ikäistyessä. Tämä kohtuuton leikkaus jättää nuoret omilleen kesken opintojen, näyttöjen ja kirjoitusten lähestyessä.

Se, millaisia kokonaisvaikutuksia hallituksen leikkauksilla alueille on, jää nähtäväksi. Selvää on, etteivät ne ainakaan edesauta veto- ja pitovoimaa tai osaamistason nostoa. Puhumattakaan siitä, miten kohtuuttomia tilanteita leikkaukset voivat ihmisille aiheuttaa.

Pienenevien sukupolvien Suomessa jokainen lapsi ja nuori on arvokas. Sosialidemokraatit pyrkivät turvaamaan kunnissa aidosti maksuttoman ja yhdenvertaisen toisen asteen koulutuksen oppivelvollisuutta suorittaville nuorille. Toivottavasti myös hallituspuolueista löytyy tähän tahtoa.

Kirjoitus on julkaistu Kaleva Median sanomalehdissä, mm. Rantalakeudessa.