Oulu on Euroopan kulttuuripääkaupunki vuonna 2026. Tiiviin työn jälkeen Oulun rohkea tavoite on totta ja kotikaupunkini liittyy eurooppalaisten kulttuuripääkaupunkien arvokkaaseen joukkoon. Oululaisena viulistin tyttärenä tunnen ylpeyttä jatkumosta.

Kulttuurin yhteiskunnalle tuomasta lisäarvosta ei ole epäilystä. Me tiedämme, millainen voima taiteella on, niin mielen virkistäjänä kuin varsinaisena parantajana. Me tiedämme myös millainen eheyttävä ja parantava voima kulttuurilla voi olla kokonaiselle yhteisölle. Aineettomien arvojen lisäksi kulttuurille on mitattavissa tietysti myös rahallinen hyöty ja työllisyysvaikutuksia, joita ei sovi vähätellä.

Oulun alueen kulttuurinen ulottuvuus on vahva. Meillä tuotetaan laadukasta kulttuuritarjontaa ja lisäksi saamme nauttia myös enenevässä määrin erilaisesta pop-up –kulttuurista. Oulussa ovat yhtä lailla kotonaan maailmanluokan tähdet kuin underground-taitajat. Meillä on kykyä heittäytyä ja kokeilla rohkeasti hullultakin vaikuttavia asioita. En usko, että ilmakitaran MM-kisojen kaltainen innovaatio olisi voinut syntyä missään muualla kuin täällä.

Kulttuuri jakaa meitä ja yhdistää meitä. Pahimmillaan kulttuuri taipuu vihan, pelon ja ylenkatseen työkaluksi. Surullista kyllä, viime vuosina rasistinen puhe on ottanut työkalukseen entistä vahvemmin myös kulttuurisen ylenkatseen ja pelottelun niin meillä kuin muualla. Maahanmuuttajista maalailtavassa uhkakuvissa korostuu entistä vahvemmin pelottelu kulttuurisilla eroilla. Uhkakuvissa toistuvat samat tarinat, kuten väite, jossa vieras kulttuuri omii alkuperäisen kulttuurin paikan. Tätä samaa pelottelukeinoa on käytetty toistuvasti läpi historian rintamalinjoja katsomatta.

Toisaalta kulttuuri ja taiteet antavat meille myös mahdollisuuden nähdä itseämme laajemmalle. Näinä mustavalkoisen ja nopean siiloutumisen aikoina taidetta tarvitaan ehkä enemmän kuin pitkään aikaan. Kulttuuri on sielunhoitoa, jolla voimme tehdä paljon hyvää, niin itsellemme kuin muille. Taide auttaa ymmärtämään: niin muita kuin itseä. Taide auttaa näkemään: niin itsen, kuin toisen.

Poliittisissa puheissani usein toistuva oikeusvaltio on liberaalin demokratian lisäksi myös vapaan taiteen ystävä. Oikeusvaltioperiaate turvaa myös sen, ettei taidetta valjasteta vallanpitäjien käyttöön; kansanruumiin puhtautta varjelemaan. Oikeusvaltio turvaa myös kulttuurin moniäänisyyttä. Totalitaarisessa ja epädemokraattisessa yhteiskunnassa myös taiteellinen vapaus on aina uhattuna. Epätasa-arvoisessa maailmassa tilaa annetaan vain valikoidulle joukolle ja sopivalle tarinalle, muiden ilmaisu pyritään painamaan syrjään ja piiloon. Olemme kuitenkin historian saatossa nähneet, että luovuus löytää aina polun ulos. Mutta silloin hinta taiteen tekijälle voi olla kovin korkea. Moniäänisyyttä vaimennetaan myös väkivalloin. Tätä emme voi sallia, kulttuuri ansaitsee vapautensa.

Oululla on edessään todellinen näytönpaikka, kun Euroopan katse kääntyy kaupunkiimme 2026. Kulttuuripääkaupunkivuosi tarjoaa oivan mahdollisuuden isäntäkaupungille ja kumppaneille esitellä omaa alueellista kulttuuritarjontaansa. Samalla se on keino vahvistaa kansalaisten tietoisuutta Euroopan yhteisestä kulttuuriperinnöstä ja kulttuurien moninaisuudesta. Parhaimmillaan kulttuuripääkaupunkivuosi on yhdistävä projekti koko Euroopan tasolla, mutta myös alueellisesti. Kulttuuripääkaupunkihanke on ennen kaikkea yhteinen projekti, joka nostaa esiin sellaisten osaajien, tekijöiden ja kokijoiden äänet, jotka tavallisesti saattavat jäädä sivuun.

Kuulukoon pohjoissuomalaisen kulttuurin ääni vahvasti, monipuolisesti ja yhteen soiden!