Nyt jos koskaan tarvitsemme kulttuuria – ja kulttuuriväki meitä

Kolumni

”Show Must Go On” on legendaarisen Queen-yhtyeen keulamiehen Freddie Mercuryn viimeiseksi jäänyt hitti. Se on vuosikymmenten saatossa muotoutunut kulttuurimaailman eräänlaiseksi taisteluhuudoksi: tapahtui mitä tahansa, esitys viedään loppuun.

Kulttuurialan ammattilaisten sitoutuminen työhönsä on aina herättänyt minussa suurta ihailua. Olen viulistin tytär. Arvostus kulttuuria kohtaan on minulla verissä. Mutta pelkällä arvostuksella ei kukaan saa ruokaa pöytään tai lapselle uutta koulureppua. Kulttuurityötä tekevän palkka on hyvin ansaittu, meille kaikille hengenravintoa tuottavat ihmiset eivät tule toimeen pyhällä hengellä.

Korona on ollut vastoinkäyminen, joka on kohdellut kaikkia kaltoin, mutta silti eri tavoin. Kulttuuri- ja tapahtuma-alan toimijat ovat yksi niistä tahoista, jotka ovat ottaneet vastaan kovan iskun. Hallituksessa olemme pyrkineet hakemaan keinoja, joilla tilannetta voidaan helpottaa. Tiedostan, että tehdyistä toimista huolimatta tilanne on tukala.

Koronan aiheuttama puutos kulttuuritoiminnassa tuntuu meidän kaikkien hyvinvoinnissa. Musiikki, teatteri, elämykset ja eläytyminen ovat vahvoja tarpeita. Demareille on ollut puolueen alkutaipaleelta asti selvää, ettei ihminen elä vain leivästä. Olemme nähneet kulttuurin tukemisen myös tärkeänä tasa-arvon ja yhteiskunnan moniäänisyyden lisäämisenä. Olen ylpeä siitä, että Suomen ensimmäinen kulttuuriministeri oli sosialidemokraatti ja tasa-arvotyön tekijä Meeri Kalavainen.

Kun tarkastelemme inhimillisyyden syvintä olemusta ja ihmisyyden historiaa, ovat kulttuuri ja sen tuotteet matkaoppaita itseemme. Me tarvitsemme kulttuuria, taidetta ja elämyksiä, ne virkistävät ja tuovat voimaa, etenkin elämän vaikeina hetkinä.

Nyt jos koskaan, me tarvitsemme kulttuuria. Ja nyt jos koskaan kulttuuriväki tarvitsee meitä. Show must go on.