Kesä on perinteisesti valmistujaisten lisäksi rippijuhlien aikaa. Iltasanomat kyseli muistojani rippikoulusta, se sai muistelemaan tuota tärkeää etappiani aikuistumisen polulla.

Olin nuorena kiinnostunut niin omasta uskonnostani kuin maailman uskonnoista. Olin myös kapinallinen ja vanhempieni huolenaiheeksi vastustin pitkään ajatusta rippileiristä. Ratkaisuna päädyin suorittamaan rippikoulun päiväleirinä Oulun ev.lut. seurakuntien Hietasaaren leirikeskuksessa. Ikäkauteen kuuluvan uhmakkuuden lisäksi syynä vastahakoisuuteeni oli se, että olin ala-asteella hypännyt luokka-asteen yli ja opiskelin koulussa itseäni vuotta vanhempien kanssa samassa luokassa. Rippileirille mentiin sen sijaan ikäryhmittäin ja minulle se tarkoitti leiriä luokka-astetta alempana olevien nuorten kanssa, ja se arvelutti minua.

Jälkeenpäin olen usein harmitellut etten mennyt perinteiselle rippileirille, vaikka myös päiväleirikin osoittautui todella tärkeäksi kokemukseksi. Keskustelimme paljon ja olin kiinnostunut kaikista leirin aiheista. Osaa opeista olen kantanut mukanani tähän päivään saakka. Muistan, miten pappi Pasi Kurikka kertoi meille nuorille synnin olemuksesta. Hän ei maalaillut eteemme helvetin lieskoja, vaan kuvasi synnin pikemminkin kohtuuden vastakohtana. Moni nautinto on kohtuudella nautittuna meille hyväksi, mutta liiallisuuksiin vietynä se ei enää tuota iloa, vaan päinvastoin lisää pahaa oloa. Näin hän sai kokeiluikäisille nuorille hienosti kerrottua kohtuuden tärkeydestä esimerkiksi alkoholinkäytön suhteen.

Nuorena omaan uskooni liittyvään kipuiluun ja sen esiin tuomaan kapinointiin liittyi se, etten löytänyt kristinuskosta tarpeeksi samaistumisen kohtia. Kristinusko tuntui liian mieskeskeiseltä kasvavalle nuorelle naiselle. Nyttemmin olen oivaltanut kristinuskon feministisen olemuksen. Raamatussa on paljon tärkeitä naisia. Myös Raamatun suurin ihme vaati toteutuakseen naisen: Jeesus, Jumalan poika, tuli maailmaan naisen kautta. Tullakseen osaksi maailmaa, Jumala tarvitsi naista.

Kaiken kaikkiaan rippikoulu oli minulle elämääni vahvasti muokkaava, tärkeä kokemus. Konfirmaatiooni liittyy jälkikäteen ajateltuna huvittava muisto. Olin nuorena ujo, mutta koska olin ollut aktiivinen rippikoulussa, sain kunnian lukea konfirmaatiojumalanpalveluksessa Raamatun kappaleen. En muista yhtään mitä luin, ja tuskin muistaa kukaan muukaan, sillä jännityksessäni luin tekstin niin nopeasti, ettei pappi juuri ennättänyt edes alttarille kääntyä. Ohjelma meni aikataulusta edelle. Kirkonpenkissä istunut kotiväkeni tunsi minut nopeana puhujana, ja heillä oli naurussa pitelemistä. Jälkikäteen olen muistellut tapahtumaa lempeästi esiintymiskokemuksen karttumisena.

Lämpimät onnittelut kaikille tänä kesänä rippikoulunsa käyneille!