
Vaalikauden puoliväli lähestyy, ja maamme hallituksella on tärkeät valinnat edessään. Antavatko taantuman taittumisesta kertovat talousuutiset aihetta löysätä säästölinjaa vai onko tästä huolimatta syytä päättää lisäleikkauksista?
Hallituksen viestit ovat olleet ristiriitaisia, eikä päätös lykätä puoliväliriihi kunnallisvaalien yli lisää luottamusta. Valtiovarainministeri on väläyttänyt jopa 1-2 miljardin lisäleikkauksia, kun taas pääministeri kertoo säästöjen olevan jo tehty.
Hallituksen ensimmäinen rasti on laatia yhteinen tilannekuva päätösten pohjaksi. Päätöksiin tarvitaan malttia ja järkeä. Malttia, koska hätiköinnillä voidaan tukahduttaa orastavaa kasvua tai kasvattaa kestävyysvajetta. Järkeä, koska päätösten on perustuttava parhaaseen saatavilla olevaan tietoon, eikä taktikointiin omien tausta- ja eturyhmien hyväksi.
Pitkän aikavälin tasapaino-ongelmia ei voi kiistää. Tuottavuus on heikkoa ja huoltosuhde epäedullinen. Suomen Pankin mukaan julkisen talouden kestävyysvaje on edelleen noin kuusi miljardia euroa. Suhdannetilanteen paraneminen ei korjaa tätä ongelmaa.
On myös mahdollista, ettei maailmantaloudesta tule meille vetoapua. Taloustieteilijät puhuvat uudesta hitaan kasvun ajasta, jossa kasvu suhdanteista riippumatta asettuu aiempaa alemmaksi. Taustalla vaikuttavat väestönkasvun hidastuminen sekä tuottavuusongelmat.
Näissä oloissa oleellista on tehdä rakenteellisia uudistuksia työvoiman tarjonnan lisäämiseksi sekä työn tuottavuuden kasvun kääntämiseksi ylöspäin. Lisäksi on tunnistettava, että investointien matala taso on ollut yksi syy hitaaseen tuottavuuskehitykseen. Investointien lisääminen toisi pääomakomponentin työvoiman tueksi.
Työvoiman tarjontaa pitää parantaa torjumalla pitkäaikaistyöttömyyden kasvu sekä edistämällä naisten työssäkäyntiä perhevapaauudistuksella ja subjektiivisen päivähoito-oikeuden palauttamisella.
Valtion ja kuntien on investoitava kasvun edellytyksiin. Infra on pidettävä kunnossa, raideverkko, tiet, satamat ja lentokentät eivät saa rapistua. Vielä tätäkin olennaisempaa on investoida henkiseen pääomaan: koulutukseen ja osaamiseen, tutkimukseen ja tuotekehittelyyn.
Kuluvan vuoden talousarviossa valtionvelka kasvaa 111 miljardiin, ja julkisen talouden velkasuhde on VM:n mukaan 80 % vuonna 2030. Velan määrää oleellisempaa on kuitenkin velanmaksukyky. Jos rakenneuudistuksissa onnistutaan, eikä maailma ajaudu kauppasotiin ja kaaokseen, voi Suomi selvitä nykyistä suuremmastakin velasta. Populistista lupausta kaiken hyvän jakamisesta ei pidä antaa, mutta ei myöskään uskotella leikkausten olevan ainoa vaihtoehto.
Kolumni julkaistu Kalevassa 18.1.2017
Jaa tämä artikkeli