Kolumnini Kaleva Median lehdissä: Toukokylvöstä kasvamaan toivon taimia

Kolumni

Mil­lai­nen on tä­män vuo­den tou­ko­kyl­vö, sitä mie­ti­tään mo­nes­sa ta­los­sa. Ko­ro­na­ke­vääs­sä juu­ri mi­kään ei ole ol­lut nor­maa­lia, pait­si se, et­tä ai­ka kul­kee ja näl­kä tu­lee krii­si­ai­ka­na­kin ajal­laan. Vuo­si 2020 ei ole kul­jet­ta­nut mei­tä peh­me­äs­ti. 

Ko­ro­na on kyl­vä­nyt mie­liin mo­nen­lais­ta rik­kaa, huol­ta ja epä­var­muut­ta niin ter­vey­des­tä kuin ta­lou­del­li­ses­ta pär­jää­mi­ses­tä.

Liik­ku­ak­sem­me hi­taas­ti ta­kai­sin koh­ti nor­maa­lia, on tänä vuon­na kyl­vet­tä­vä myös rii­hi­kui­vaa ra­haa. In­ves­toi­mal­la tu­le­vai­suu­teen kas­va­te­taan us­koa ja mah­dol­li­suuk­sia niin ko­ti­ta­louk­sil­le kuin työ­e­lä­mään. Ke­vään ke­hys­rii­hes­sä pää­tim­me hal­li­tuk­ses­sa his­to­ri­al­li­sen suu­res­ta li­sä­ta­lou­sar­vi­os­ta. 

Näil­lä pää­tök­sil­lä pa­nos­tam­me ih­mis­ten ter­vey­teen, toi­meen­tu­loon, kun­tien ti­lan­teen pa­ran­ta­mi­seen, yri­tys­toi­min­taan, maa­seu­dun yri­tys­toi­min­taan, kult­tuu­riin ja lii­kun­taan.

Jul­ki­ses­sa kes­kus­te­lus­sa ko­ros­tu­nut huol­to­var­muus on nyt ajan­koh­tai­nen asia. Tiet­ty­jen val­ti­o­nyh­ti­öi­den koh­dal­la huol­to­var­muus­nä­kö­koh­dat ovat tär­keä pe­rus­te omis­tuk­sel­le. Omis­ta­ja­oh­jauk­ses­ta vas­taa­va­na mi­nis­te­ri­nä huo­leh­din omal­ta osal­ta­ni sii­tä, et­tä val­ti­on stra­te­gi­sen int­res­sin yh­ti­öt ovat sel­lai­ses­sa kun­nos­sa, et­tä ne pys­ty­vät täyt­tä­mään niil­le ase­te­tun teh­tä­vän.

Täs­sä kuus­sa Suo­mes­sa aloi­te­taan va­ro­vai­nen avau­tu­mi­nen koh­ti ko­ro­nan jäl­keis­tä ai­kaa. Avau­tu­mi­nen teh­dään tau­ti­ti­lan­tee­seen so­peu­tu­en sekä va­rau­tu­en koko ajan tau­din toi­seen aal­toon. 

Kuun puo­li­vä­lis­sä lap­set pää­se­vät jäl­leen kou­lui­hin ja päi­vä­ko­tei­hin. Se on mo­nel­le pie­nel­le ja isom­mal­le­kin kou­lu­tien kul­ki­jal­le mer­kit­tä­vä het­ki. Vaik­ka fyy­sis­tä etäi­syyt­tä on yhä pi­det­tä­vä, pa­laa ar­ki as­ke­leen koh­ti nor­maa­lia.

Ko­ro­nak­rii­sin kes­tä­vä se­lät­tä­mi­nen on koko maa­il­man yh­tei­nen teh­tä­vä. Se on mei­dän eu­roop­pa­lais­ten yh­tei­nen teh­tä­vä. Eu­roo­pan uni­o­ni on ai­em­min­kin osoit­ta­nut voi­man­sa vai­keis­sa ti­lan­teis­sa.

Yh­teis­työl­lä on löy­det­tä­vä koko maa­no­san laa­jui­sia rat­kai­su­ja niin akuut­tiin krii­siin kuin sitä seu­raa­vaan jäl­leen­ra­ken­nuk­sen ai­kaan. Sa­mal­la kun Eu­roo­pan yh­teis­tä ta­lout­ta tu­e­taan, on muis­tet­ta­va tu­kea ja vah­vis­taa myös kan­sa­lais­ten pe­ru­soi­keuk­sia, joi­hin ko­ro­na­toi­met ovat ti­la­päi­ses­ti puut­tu­neet. 

Kaik­kien uni­o­nin jä­sen­mai­den on ol­ta­va oi­keus­val­ti­oi­ta, jois­sa kun­ni­oi­te­taan de­mok­ra­ti­aa, kan­sa­lais­ten pe­ru­soi­keuk­sia sekä ih­mi­soi­keuk­sia myös ko­ro­nak­rii­sin jäl­keen. Ra­joi­tus­toi­met ei­vät saa jää­dä voi­maan val­lan­pi­tä­jien tar­koi­tus­pe­riä pal­ve­le­maan.

His­to­ri­as­ta voi­daan op­pia. Mei­dän on muis­tet­ta­va ne uh­kat, joi­ta ih­mis­ten nä­kö­a­lat­to­muu­teen ja mas­sa­työt­tö­myy­teen on Eu­roo­pan his­to­ri­as­sa liit­ty­nyt. Vii­me vuo­si­sa­dan vir­hei­tä ei pidä ei­kä saa tois­taa.

Muis­tam­me, et­tei Wei­ma­rin ta­sa­val­ta suis­tu­nut kan­sal­lis­so­si­a­lis­miin suin­kaan hy­pe­rinf­laa­ti­on vuok­si. Ovet nat­seil­le val­taan au­ke­si­vat, kun inf­laa­ti­on pe­los­sa Sak­san työt­tö­myy­den an­net­tiin kas­vaa koh­ta­lok­kaas­ti. Mil­joo­nien työt­tö­mien us­ko tu­le­vai­suu­teen hä­vi­si. Sik­si toi­von luo­mi­sen on ol­ta­va jäl­leen­ra­ken­nus­työm­me kul­ma­ki­vi.

Tar­vit­sem­me maa­il­man, jos­sa mo­nen­kes­ki­nen yh­teis­työ on ar­vos­saan. Tar­vit­sem­me sel­lai­sen Eu­roo­pan, jos­sa kun­ni­oi­te­taan pe­ru­soi­keuk­sia ja jos­sa jo­kai­sel­le on mah­dol­lis­ta teh­dä työ­tä, yrit­tää ja on­nis­tua. Me tar­vit­sem­me sel­lai­sen Suo­men, jos­sa kaik­ki pi­de­tään mu­ka­na, ja jos­sa jo­kai­nen meis­tä us­kal­taa luot­taa, et­tä huo­mi­nen kan­taa.

Vir­heil­tä ei var­mas­ti kos­kaan elä­mäs­sä ja po­li­tii­kas­sa väl­ty­tä. Mut­ta nii­tä teh­dään vä­hem­män, kun tie­dos­te­taan, et­tä akuu­tin krii­sin hoi­don jäl­keen mei­dän on ra­ken­net­ta­va, ei pu­ret­ta­va hy­vin­voin­ti­val­ti­o­ta. Nä­kö­a­lat­to­muus on myrk­ky, jon­ka kyl­vä­mi­seen meil­lä ei ole va­raa. Tar­vi­taan toi­von tai­mia.

Kolumni on julkaistu Kaleva Median lehdissä, kuten Rantalakeudessa 6.5.2020.