Kirjoitukseni Kaleva Median lehdissä: Ar­vok­kaan ikään­ty­mi­sen on oltava jo­kai­sen oikeus

Kolumni

Jokainen meistä ikääntyy aikanaan. Ikävuosien karttuessa tarvitsemme usein uudenlaista arjen apua ja palveluita, jotta arkielo sujuisi vaivattomasti ja mutkattomasti.

Tämä on luonnollista ja kuuluu elämään. Siksi hyvinvointivaltio Suomessa ikääntymiseen liittyvät erityispiirteet ja tarpeet on osattava nähdä, tunnistaa ja toteuttaa.

Toimivat ja turvalliset palvelut niin kotiin tuotuna kuin palveluasumisessa ovat hyvän arjen tae. Meidän on myös varmistettava, että esimerkiksi omaishoitajilla on voimavaroja ja tukea arvokkaassa työssään. Olemme pääministeri Marinin hallituksessa sitoutuneet siihen, että omaishoitoa kehitetään.

Parhaiten tuemme omaishoitajia varmistamalla, että vapaiden lisäksi kotiin tuotavilla palveluilla autetaan jaksamaan raskaassa, joskin kovin rakkaassa työssä. On parannettava omaishoidon tukeen sisällytettävien kotihoidon palvelujen saatavuutta ja laatua.

Asiaan on hallituksessa jo tartuttu, ja vahvistammekin kotihoidon ja omaishoidon tuen riittävyyttä ja laatua osana meneillään olevaa iäkkäiden palvelujen kokonaisuuden kehittämistä ja lainsäädäntötyötä. Valmista on tarkoitus saada vuodeksi 2023.

Meidän on myös varmistettava, että kotipaikka ei aseta ketään eriarvoiseen asemaan. Läheistään hoitaville ihmisille on taattava yhtäläiset palvelut asuinkunnasta riippumatta. Tällä hetkellä niin omaishoidon tuen myöntämisperusteet kuin hoitopalkkiot vaihtelevat liikaa kunnittain.

On tärkeä huomio, että tuleva Sote-uudistus lisää myös omaishoitajien ja hoidettavien yhdenvertaisuutta, sillä omaishoidon tuen kriteerit ja hoitopalkkiot on yhtenäistettävä vähintään hyvinvointialueiden sisällä. Silloin on tietysti pidettävä tarkkaan huolta, etteivät uudet kriteerit heikennä tuen saatavuutta.

Tulevaisuuden sote-keskus –ohjelmassa kehitettävät yleiset peruspalvelut, neuvonta ja asiakasohjaus sekä ehkäisevä ja ennakoiva työ sekä ovat merkittäviä omaishoitajien ja hoidettavien sekä heidän perheidensä hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen kannalta.

Suomessa ikäihmisten palveluita ja hyvinvointia turvaa vanhuspalvelulaki ja siihen liittyen viimeisenä puuttuvana palana vihdoin tehty päätös sitovasta hoitajamitoituksesta.

Päätös oli huipennus pitkällä matkalla ikäihmisten hyvän hoivan turvaamiseksi, mutta kuka varmistaa, että sanat muuttuvat varmasti todeksi? Kuka on iäkkään äänitorvi, jos tukea tarvitsevalla itsellään ei ole mahdollisuuksia tai voimavaroja valvoa etuaan?

On selvää, että tarvitaan itsenäinen ja riippumaton taho, joka voi pitää esillä ikäihmisten näkökulmaa ja edistää yhteistyötä ikääntyneiden asioita käsittelevien sekä ikääntyneitä edustavien toimijoiden välillä. Suomeen tarvitaan vanhusasiavaltuutettu.

Demarinaiset on jo pitkään pitänyt esillä vanhusasiavaltuutetun tarpeellisuutta. Sama kanta on myös SDP:llä. Sanna Marinin hallitusohjelmaan onkin kirjattu vanhusasiavaltuutetun viran perustaminen. On ilo sanoa, että alamme olla lakiesityksen suhteen aivan kalkkiviivoilla. Tarkoitus on, että laki vanhusasiavaltuutetusta tulee voimaan tämän vuoden heinäkuussa.

Vanhusasiavaltuutetun tehtäväksi tulee seurata ikääntyneiden ihmisten asemaa ja oikeuksien toteutumista laajasti yhteiskunnassamme. Hänen tulee tuoda havaintojaan ja ikääntyneiden ihmisten näkökulmaa yhteiskunnalliseen keskusteluun ja päätöksentekoon, muun muassa raportoimalla toiminnastaan säännöllisesti eduskunnalle ja hallitukselle.

Näin voidaan varmistaa, että ikäihmisen ääni kuuluu Suomessa jatkossa entistä vahvemmin.

Kirjoitus on julkaistu Kaleva Median lehdissä, esimerkiksi Iijokiseudussa 6.5.2021.