Olemme tottuneet lapsirikkaalla Pohjois-Pohjanmaalla siihen, että meidän ei tarvitse katsoa mittatikun kanssa syntyvyyslukuja.

Tosiasia kuitenkin on, että väestönkasvun on arvioitu taittuvan myös meillä 2030-luvulla. Viimeiset tilastot syntyvyydestä kertoivat tilanteen alueellamme kohentuneen, mutta huoltosuhteemme kehitykseen on yhä kiinnitettävä erityistä huomiota. Laskeva syntyvyys tietää alueellisten haasteiden lisäksi kasvupotentiaalin supistumista työikäisen väestön määrän vähetessä sekä yleisesti kestävyysvajeen kasvua.

Luottamuksen ja tulevaisuuden uskon rakentaminen on politiikanteon tärkeimpiä tavoitteita. Sen merkitys näkyy myös syntyvyydessä. Elämme historiallisessa epävarmuuden ajassa. Korona ja sen aiheuttamat terveys- ja taloushuolet varjostavat monen kodin arkea. Epävarmuus ruokkii epävarmuutta. Eri elämän alueisiin liittyvä epävarmuus on monesti keskeinen lastensaantia lykkäävä tekijä.

Suomen on oltava sellainen yhteiskunta, jossa perheet voivat toteuttaa lasten saantiin liittyvät toiveensa. Me voimme tehdä päätöksiä, joilla rakennamme mahdollisimman lapsi- ja perheystävällistä Suomea.

Demarinaisissa olemme esittäneet lapsivaikutusten arviointia osaksi kuntien päätöksentekoa. Myös lapsilähtöinen budjetointi voisi herätellä kuntia panostamaan lapsiin ja nuoriin. On tutkittu, että reilu perhepolitiikka ja panostukset lasten varhaiskasvatukseen voivat edistää korkeampaa syntyvyyttä pitkällä aikavälillä. Siten hallituksen päätös varhaiskasvatuksen rajauksen poistosta ja ryhmäkokojen pienentämisestä on paitsi lasten ja perheiden kannalta oikeudenmukaista, myös huoltosuhteen kehityksen kannalta tulevaisuusteko.

Fiksu yhteiskunta varautuu myös siihen, että ikäluokat pienenevät. Teimme millaisia lapsimyönteisiä tekoja tahansa, on meidän yhteiskuntana myös hyväksyttävä se, että lapsiasiat ovat perheiden oma asia. Se päättääkö ihminen perustaa perheen on henkilön oma päätös, johon valtiovallalla ei ole sanaa sanottavana ja näin on hyvä.

Kun ikäluokat pienentyvät on aina vain enemmän panostettava siihen, että pidämme huolen jokaisesta lapsesta ja nuoresta. Meillä ei kirjaimellisesti ole varaa menettää heistä yhtään. Silloin korostuvat esimerkiksi varhainen puuttuminen, koulukiusaamiseen puuttuminen sekä tuen tarjoaminen niin lapsille itselleen kuin heidän perheilleen. Tässä työssä emme voi epäonnistua.

Oppivelvollisuusuudistus auttaa osaltaan nuoriamme kouluttautumaan ja luo uskoa oman paikan löytymiselle maailmassa. Tietoja ja taitoja on voitava myös päivittää, siksi elinikäinen oppiminen ei saa olla ainoastaan tavoite, vaan osaavan Suomen selviytymisstrategia.

Kirjoitus on julkaistu Kalevassa 26.1.2021.