Kalevan kolumnini: EU:n kriisinkestävyyttä lujitettava omiin vahvuuksiimme luottaen

Kolumni

Suomen tavoitteena on vahva ja yhtenäinen EU, joka kykenee ratkaisemaan globaaleja ongelmia. Koronakriisi on osoittanut tarpeen vahvistaa unionin kriisinkestävyyttä, resilienssiä. Samalla on alettu vaatia unionille strategista autonomiaa. Oikein ymmärrettynä se onkin tarpeen, mutta vinoutuessaan strateginen autonomia päätyy Eurooppa-linnoituksen rakenteluun. Kriisinkestävyyden ja strategisen autonomian on aidosti tuettava unionin ja meidän suomalaisten turvallisuutta. Otan tässä kolme näkökulmaa asiaan.

Ensinnäkin, EU on oikeusvaltioiden yhteisö, jonka yhtenäisyys perustuu yhteisille arvoille. Oikeusvaltioperiaate on kirjattu perussopimukseen, heti artiklaan 2. Demokratialle, ihmisoikeuksille ja laillisuusperiaatteelle rakentuva yhteiskunta- ja markkinatalousmalli on Euroopan valtioiden ja elämänmuodon perusta.

Oikeusvaltiossa ei ole kysymys vain idealistisista periaatteista, vaan myös sisämarkkinoiden häiriöttömästä toiminnasta sekä kansalaisten yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon turvaamisesta. Kyse on EU:n koossa pitävästä voimasta ja keskinäisestä luottamuksesta. Vaalimalla arvojamme luomme myös muurin ideologiselle, autoritaariselle vyörytykselle, jonka tavoitteena on murentaa EU:n toimintakyky.

Toimivat instituutiot ja kansalaisten luottamus viranomaisiin ovat kriisinkestävyyden tae. Oikeusvaltio turvaa unionin resilienssiä. Demokratian maailmalla kaventuessa ja salaliittoteorioiden levitessä on EU:n pidettävä yllä YK:n yleismaailmallisia arvoja ja otettava niiden edistämisessä globaalia johtajuutta. Arvojohtajuus tuottaa meille strategista autonomiaa.

Toiseksi, EU:n on hyödynnettävä taloudellista voimaansa ja omiin vahvuuksiinsa perustuvaa kilpailukykyään. EU:n vahvuus perustuu sisämarkkinoille sekä sääntöpohjaiselle, avoimelle maailmankaupalle. Eurooppalaisessa kauppa- ja kilpailupolitiikassa Suomella on erityisen hyvät perusteet toimia avoimen, globaalin talousjärjestelmän puolesta. Suomi elää tuonnista ja tuonnin maksamiseksi viennillä tarvitsemme avoimia markkinoita.

Tämä ei ole – valitettavasti – itsestään selvää. Keskustelu talouden strategisesta autonomiasta voi kääntyä protektionismin puolusteluksi.

Kauppapolitiikassa on löydettävä ratkaisuja, joilla vältetään protektionismia ja globaalitalouden kahtiajakoa Yhdysvaltain ja Kiinan välille. Yhdysvallat on tärkein kumppanimme, mutta toisaalta edulliset kiinalaiset kulutustavarat ovat olleet monessa kodissa elintason tae. Kiinan markkinat ovat samalla vetäneet investointihyödykkeitä. Suomen hyvinvointi on korostetusti tähän talousmalliin perustuva: tavarakaupassa viemme investointihyödykkeitä ja teollisuuden välituotteita ja tuomme kulutustavaroita.

Strategista autonomiaa arvioitaessa on hyvä tunnistaa korona-ajan opetukset. Ilman globaaleja toimitusketjuja emme olisi saaneet käyttöömme riittävästi suojavälineitä. Ilman globaalisti toimivia rokotealan yrityksiä tutkimustyö uusien rokotteiden kehittämiseksi olisi mennyt hukkaan. Tarvittiin yrityksiä, joilla oli maailmanlaajuiset alihankinta- ja tuotantoketjut ja joilla oli myös mahdollisuus viedä valmiita rokotteita kaikkialle maailmaan.

Suomen on vaikutettava EU:n kauppapolitiikkaan globaalia avoimuutta korostaen, ympäristö- ja ihmisoikeustavoitteita edistäen.

EU:n sisällä on panostettava kilpailupolitiikkaan. Sisämarkkinasäännöissä on ollut poikkeusoloissa tarpeellista joustoa, mutta koronan jälkeen on palattava kilpailupolitiikan normaaliaikaan. Valtion tukiaisille tai määräävään markkina-asemaan pyrkimiselle on oltava selkeät pelisäännöt. Tämä on tärkeää myös suomalaisten pk-yritysten liiketoimintamahdollisuuksille.

Vain aidosti kilpailukykyinen EU voi olla taloudellinen suurvalta, jolla on globaalia painoarvoa.

Kolmanneksi on syytä korostaa EU:n kumppanuuksien merkitystä. Yhdessä kumppaneidemme kanssa voimme edistää sääntöpohjaista yhteistyötä esimerkiksi ilmastonmuutoksen torjumiseksi. EU:lle luonnollinen ja läheinen kumppani on Iso-Britannia. Brexit on tosiasia, mutta voimavaroinamme ovat yhteiset arvot ja yhteiset intressit.

Yhdysvaltain ja Kiinan vastakkainasettelu maailmanpolitiikassa on ilmeinen. Euroopan kannalta olisi kuitenkin kohtalokasta maailman jakautuminen jyrkästi kahteen taloudelliseen leiriin Yhdysvaltain ja Kiinan välillä. Eurooppa putoaisi näiden välille repeävään railoon. 

EU:n ja Iso-Britannian lähestymistapa Kiinaan on samankaltainen: tarvitsemme yhteistyötä Kiinan kanssa taloudessa ja aivan erityisesti ilmastopolitiikassa. Meidän on kohdattava Kiina yhdessä ja vaikutettava Yhdysvaltoihin transatlanttisen yhteisön tasapainoisen Kiina-politiikan muotoilemiseksi. Tämä lisäisi EU:n painoarvoa Yhdysvaltain suuntaan ja tukisi kaivattua strategista autonomiaa.

Kirjoitus liittyy 13.9. pitämääni Pohjois-Pohjanmaan liiton sekä kesäyliopiston juhlavuosien Studia Generalia -luentosarjan avausluentoon.