Eduskunnassa oleva talousarvioesitys ei ole ehtinyt tulla loppuun käsitellyksi, kun jo hallituksen piiristä annetaan ymmärtää, että sen perusta ei ole kunnossa. Vaikuttaa siltä, ettei meillä ole käsitystä siitä, mihin hallitus pyrkii. Vaikuttaa siltä, että tavoitteena on paljon rajumpi yhteiskunnan muutos kuin mihin olemme osanneet varautua.  

Suomalaisessa talouspolitiikassa on tavannut olla vaalikaudesta ja vuosikymmenestä toiseen jatkuvuutta. Suomi elää tuonnista, ja sen maksamiseksi meidän on ylläpidettävä ja parannettava viennin kilpailukykyä. Riippuvuus ulkomaankaupasta merkitsee, että talouden kehityksessä on paljon sellaista, johon mikään hallitus tai minkäänlainen politiikka ei voi lyhyellä aikavälillä vaikuttaa. Meille tärkeiden kauppakumppaneiden, Saksan ja Ruotsin, talouden vaikeudet merkitsevät, ettei viennistä ole vetoapua.  

Näillä näkymin talouden myönteisetkin uutiset ovat tulossa maailmalta. Energian hintaan ei ole odotettavissa nousupaineita. Tämä auttaa inflaation hidastumisessa, mistä seuraa markkinakorkojen lasku ja mahdollisesti käänne EKP:n korkopolitiikassa. Palkan ostovoiman lasku pysähtyy, mikä auttaa kulutuskysyntään.

Olisikin houkuttelevaa ajatella, että kulloisenkin hallituksen politiikalla on loppujen lopuksi vähän vaikutusta, ja että ideologisten valintojen sijaan kulloinkin vallassa oleva kokoonpano pyrkii vain tekemään parhaansa, jotta yhdessä pärjäämme. Tämä on kuitenkin virhearvio. Tämän hallituksen politiikan taustalla on ideologinen päämäärä muuttaa rajusti suomalaista yhteiskuntaa. 

Tällä hetkellä ajankohtaisin muutos liittyy työmarkkinoiden sopimusjärjestelmään. Hallituksen päätösten tarkoituksena on muuttaa sopijaosapuolten neuvotteluasemaa. Mikäli ne toteutuvat, järjestelmämme ei ole entisensä. Se ei ole myöskään millään tavoin muiden Pohjoismaiden kaltainen, vaan järjestelmä, jossa jokainen palkansaaja vastaa itse omista työehdoistaan. 

Hallituksen linjaan julkisen talouden hoidossa liittyy niin ikään vahva ideologinen valinta. Julkisen talouden tasapainottamisessa keinoksi on valittu jatkuvat leikkauslistat, jotka kohdistetaan jo entuudestaan heikommin pärjäävien ihmisten tukiin ja palveluihin. Verotusta ei tarkastella silloinkaan, kun lisätuloja voitaisiin kerätä palkansaajien ja yrittäjien suurta enemmistöä köyhdyttämättä. 

Verotuksesta keskusteltaessa on aiheellista oikaista muutama väärinkäsitys. Suomen verotus ei ole muihin hyvinvointivaltioihin verrattuna erityisen kireää. Veroastetta nostaa se, että sosiaalietuudet maksetaan meillä tulonsiirtoina, ei verovähennyksinä. Tällä ei ole ratkaisevaa merkitystä sen enempää ostovoimalle kuin työn kannustajillekaan. Lisäksi veroaste on ollut jo pari vuotta hienoisessa laskussa. Aleneminen jatkuu ja jyrkkenee esimerkiksi liikenteen veropohjan kaventuessa. 

Sosiaalidemokraattinen vaihtoehto ei merkitse himoverottamista. On oikein hyvä, että palkkatyöstä tai yrittämisestä jää reilu osa myös työntekijän käteen. Kuitenkin hallituksen yksipuolinen linja merkitsee sitä, että nyt nähdyt leikkaukset ovat vasta alkua. Muutaman vuoden kuluttua elämme yhteiskunnassa, jota emme enää tunne, jossa yhteisvastuu on kaventunut ja jossa empatialle ei ole enää sijaa. 

Olemme matkalla kovaan ja kylmään yhteiskuntaan, jossa jakolinjat ovat jyrkkiä, ihmiset jaetaan työmarkkina-asemansa perusteella, toimeentuleviin ja köyhiin, täällä syntyneisiin ja maahanmuuttajiin. Tällainen yhteiskunta on turvaton jäsenilleen, ja sen kestävyys ulkoisia vaaroja kohtaan on kyseenalainen. 

SDP on esittänyt vaihtoehdon, johon sisältyy suunnanmuutos. Esitämme toimia, jotka vaikuttavat lyhyellä tähtäyksellä.

Perumme sosiaaliturvan leikkaukset siksikin, että niiden mahdollinen kannustinvaikutus ei tuota toivottuja tuloksia työllisyyden heikentyessä suhdannesyistä.  

Haluamme torjua taantumaa erityisesti rakennusalalla, luopua ARA:n tyhjentämisestä ja tukea asunto- ja korjausrakentamista.  

Haluamme edistää maltillista ostovoiman turvaavaa työmarkkinakierrosta, jotta uudet sopimukset saadaan valmiiksi ajoissa ensi syksynä.  

Esitämme toimia, jotka vaikuttavat pitkän aikavälin kestävyyteen ja kasvuun, ja me haluamme turvata työvoiman saantia myös ja erityisesti työperäisen maahanmuuton sallimisella.  

Haluamme tukea sekä yritysten että erityisesti yliopistojen ja tutkimuslaitosten tutkimus- ja kehitys- eli tki-toimintaa.  

Me haluamme panostaa koulutukseen, perusopetuksen laadun parantamisesta korkeakoulupaikkojen lisäämiseen. 

Me haluamme sitoutua puhtaan energian tulevaisuuteen ja saada sillä tavoin harkinnassa olevat energiatalouden suurinvestoinnit toteutumaan ja työllisyyttä edistämään.  

Ja lopuksi: me haluamme erityisesti tukea Itä- ja Pohjois-Suomen kehitystä, jotta näiden alueiden voimavarat saadaan aidosti käyttöön, ja voimme samalla vakauttaa kansallista turvallisuutta.