Pikkutyttönä olin niin ujo, etten vieraiden läsnäollessa uskaltanut puhua mitään. Takerruin isosiskoni reiteen ja toivoin, ettei minua huomattaisi.

Ujous väistyi, kun olin koululainen. Epävarmuuttani koetteli kuitenkin se, että olin muita päätä pidempi. Joku keksi kutsua minua Eiffel-torniksi. Epätoivoisena harkitsin jopa tupakoinnin aloittamista, jotta pituuskasvu pysähtyisi.

Olin 90-luvun laman nuori, mutta näkymät eteenpäin olivat valoisat. En päässyt vielä äänestämään Suomen EU-jäsenyydestä, mutta opiskelijana pääsin Erasmus-vaihtoon Saksaan. Äänestäessäni ensimmäistä kertaa presidentinvaaleissa Tasavallan Presidentiksi valittiin Tarja Halonen. Nyt kansanedustajana olen unelmatyössäni ja johdan eduskunnan naisverkostoa.

Tänä vuonna naistenpäivää vietät myös Sinä, täysi-ikäiseksi varttunut, vuosituhannen vaihteen lapsi. Tänä keväänä myös äänestät ensimmäistä kertaa.

Millainen tulevaisuus on edessäsi? Luotathan, että huominen tuo mukanaan hyvää?

Niin monet asiat kuluttavat tyttöjen elämää. Ulkonäköpaineet koskettavat yhä nuorempia. Netin uumenissa vahvistusta itsetunnolle valavat myös saalistajat, joille mikään ei ole pyhää.

Teillä milleniaaleilla on 90-luvun lamaakin pidempi, lähes kymmenen vuoden taloustaantuma takananne, ja työmarkkinoiden epävarmuus on koskettanut etenkin naisia. Ilmastoahdistus on uusi mielentila. Eikä Euroopan ideaakaan – avointa rauhan maailmaa – voi enää pitää itsestäänselvänä.

Ei ennen silti ollut paremmin kuin nyt. Mutta paljon riippuu siitä, millaisia valintoja teemme. Me teemme tulevaisuutemme. #metoo vahvistaa Sinua ja jokaista tyttöä ja naista asettamaan omat rajat. Työelämän epätasa-arvoa puretaan perhevapaauudistuksella. Kun Suomi on EU-puheenjohtajamaa myöhemmin tänä vuonna, voimme ajaa kunnianhimoista ilmastopolitiikkaa ja demokratian, ihmisoikeuksien ja oikeusvaltion asiaa. Ja miten voimaannuttavaa on, jos viimeinenkin lasikatto murtuu, ja Suomen seuraavaksi komissaariksi asetetaan nainen!

Jälkeenpäin ajatellen lapsuuden ujouteni oli turhaa. Tytöt saavat näkyä ja kuulua. Käytyäni Pariisissa pidän kouluaikojen liikanimeänikin oikeastaan kauniina. Onnekseni en ryhtynyt tupakoimaan. Jokainen meistä on erilainen, mutta kaikki me olemme samanarvoisia. Sinä olet tärkeä, juuri sellaisena kuin olet.

Meidän päättäjien on varmistettava, että Suomi on maa, jossa Sinä ja te kaikki tytöt voitte rauhassa varttua omanlaisiksenne naisiksi. Maa, jossa jokainen voi kasvaa omaksi itsekseen, yhdenvertaisena, vapaana ja vailla pelkoa. Ja että huomenna on aina paremmin kuin tänään.

Sinusta voi tulla mitä vain.

Lämpimin terveisin, Tytti