Nuoret kaikkialla lakkoilivat viime perjantaina kunnianhimoisemman ilmastopolitiikan puolesta. Myös Oulussa nuoret jättivät koulunpenkit ja kokoontuivat kaupungintalon portaille osoittamaan mieltään. Mitä me päättäjät heille vastaamme? Voimmeko me täällä pienessä Suomessa tehdä mitään?

Toisin kuin kotimaiset ilmastopopulistit väittävät, Suomen teot ilmastonmuutoksen torjunnassa eivät ole mitättömiä. Esimerkiksi SDP on asettanut tavoitteekseen Suomen hiilineutraaliuden vuoteen 2035 mennessä ja hiilinegatiivisuuden pian sen jälkeen. Tavoite kova – nyt on EU-tasolla sovittu hiilineutraaliudesta vasta 2050.

On selvää, että globaalin ongelman ratkaisemiseksi tarvitaan Suomea isompia tekijöitä. Meillä pitää olla ilmaston kannalta pieni jalanjälki, mutta meillä voi olla iso kädenjälki. Kansainvälisten sopimusten lisäksi Suomen paras mahdollisuus vaikuttaa muiden maiden konkreettisiin tekoihin on Euroopan unionissa, jonka rooli sekä jo sovittujen tavoitteiden toteuttamisessa että uusien asettamisessa on ensisijaisen tärkeää.

Ilmastonmuutoksen uhka on ollut poliittisen keskustelun tärkeimpiä keskustelunaiheita jo pitkään. Viime vuosien aikana päätetty monista olennaisista ilmastotoimista, kuten EU:n päästökaupan löysien ehtojen tiukentamisesta sekä muiden kuin päästökaupan piirissä olevien alojen päästövähennystavoitteista. Kiivas keskustelu metsien käytön roolista ilmastomuutoksen torjunnassa on osa tätä. Päättäjät ovat sopineet monista alakohtaisista toimista ja tavoitteista liittyen esimerkiksi autojen hiilidioksidipäästöihin ja rakennusten energiatehokkuuteen.

Jo tehdyistä päätöksistä huolimatta sekä Arkadianmäellä että muualla maailmassa olisi väärin tuudittautua nykyisten toimien riittävyyteen tai kunnianhimon tasoon. Kansainvälisen ilmastopaneelin IPCC:n viimevuotisen raportin perusteella on hälyttävän selvää, että tähän asti asetetut tavoitteet ja tehdyt päätökset eivät tule riittämään. Toimimisen aikaikkuna on nyt. Onneksi suomalaisilla onkin keväällä edessä ilmastovaalit: Eduskuntavaalit tarjoavat meille mahdollisuuden vaikuttaa koko mantereen ilmastopolitiikkaan. Suomi aloittaa ensimmäinen heinäkuuta roolinsa kuuden kuukauden välein vaihtuvana EU:n puheenjohtajana, ja uudet kansanedustajat pääsevät heti työhön käsiksi.

Puoli vuotta on konkreettisten ilmastotoimien osalta lyhyt aikajänne, mutta EU-puheenjohtajuus on silti etenkin pienelle jäsenmaalle tärkeä tilaisuus saada ajamillemme asioille enemmän painoarvoa ja näkyvyyttä. Esimerkiksi naapurimaamme Viro onnistui hyvin omassa puheenjohtajuudessaan tuoden digitalisaation mahdollisuudet ja haasteet kaikkien huulille. Jos seuraava hallitus niin päättää, Suomella on tulevana puheenjohtajamaana harvinainen mahdollisuus vaikuttaa seuraavien vuosien kansainväliseen ilmastoagendaan. Suomalaisen äänestäjän ei kannata heittää tätä mahdollisuutta hukkaan.

On selvää, että ilmastonmuutos ja sen torjunta vaativat yhteiskunnalta ennennäkemättömiä toimia ripeällä tahdilla. Isot yhteiskunnalliset murroskohdat vaativatkin päättäjiltä erityistä tahtoa varmistaa oikeudenmukaisuuden säilyminen. On ensisijaisen tärkeää, että siirtymä hiilineutraaliin yhteiskuntaan tapahtuu reilusti eikä sen vaatimia tekoja käytetä tekosyinä eriarvioisuuden tai tuloerojen lisääntymiselle.

Oikeudenmukainen muutos on mahdollinen, kun varmistetaan, että ilmastotavoitteet ovat kaikkien yhteiskunnan toimijoiden yhteinen tehtävä. Ilmastotoimet ohjaavat toimintaa kaikilla sektoreilla kulutuksesta maatalouteen ja teollisuudesta liikenteeseen.

Meillä täällä Pohjois-Pohjanmaalla on myös käynnistetty ilmasto-ohjelman päivittäminen. Olen työssä tiiviisti mukana. Tarkoitus on jalkauttaa kansainväliset ja kotimaiset tavoitteet maakunnan tasolle. Esimerkiksi turpeen energiakäytöstä tullaan luopumaan huomioiden olemassa olevien lämpövoimaloiden käyttöikä. Tuulivoimapotentiaali maakunnassa on suorastaan valtava: jopa 6000 MW, mikä vastaisi peräti jopa 20% koko maan sähkönkulutuksesta.

Äänestämällä oikeudenmukaisen mutta kunnianhimoisen ilmastolinjan puolesta tänä keväänä voimme varmistaa, että Suomi on ilmastopolitiikassa sekä suunnannäyttäjä kotimaan toimillaan että muiden maiden kirittäjä kansainvälisesti.