Eläin ei ole esine, vaan tunteva olento. Sen tietää hyvin jokainen kotiin palaava koiranomistaja: lemmikin tervehdyksessä on rakkautta. Laissa määritellään kuinka ihmisen tulee kohdella eläintä. Voimassa olevassa eläinsuojelulaissa lähtökohtana on suojella eläintä tarpeettomalta kivulta ja kärsimykseltä. Laki on peräisin vuodelta 1996 ja auttamattomasti vanhentunut. Tarve uudelle laille on ilmeinen. Tutkittua tietoa eläinten hyvinvoinnista on tullut lisää, ja asenteet ovat muuttuneet eläimille suopeammiksi. Eurobarometrin mukaan 99 prosenttia suomalaisista pitää eläinten hyvinvointia tärkeänä asiana. Muualla on tehty edistyksellisiä uudistuksia, ja Suomen eläinsuojelulainsäädäntö on jäänyt esimerkiksi muista Pohjoismaista jälkeen.

Uutta eläinsuojelulakia onkin valmisteltu pitkään. Lähtökohdiltaan se on oikeassa: se vaatii edistämään eläimen hyvinvointia ja mahdollistamaan lajityypillistä käyttäytymistä pelkän tuskan tuottamisen välttämisen sijaan. Näkökulman muutos on merkittävä.

***
Vuosien työstä huolimatta uusi eläinsuojelulaki uhkaa jäädä ontoksi. Ministeriön esittelemistä uudistuksen suuntaviivoista puuttuu tarpeellinen kunnianhimo, ja monet asiantuntijoiden ja eläinsuojelujärjestöjen esillä pitämistä asioista on vesitetty tai jätetty kokonaan ulos. Esimerkiksi parsinavettojen kieltoa ei ole tulossa, ei myöskään jatkuvaa vedensaantia eläinten pysyviin pitopaikkoihin. Lakiin ei olla kirjaamassa eläimen itseisarvoa, vaan maininta tulisi vain lain perusteluihin. Emakkojen tiineytyshäkit kielletään, mutta huomattavan pitkällä siirtymäajalla.

Työtä leimaa varovaisuus, minkä jäljet johtavat tuottajajärjestöjen pelkoon mahdollisista lisäkustannuksista. Istuvan hallituksen ohjelmaan on kirjattu, etteivät viljelijöiden kustannukset saa kasvaa. Pitäytyminen pelkästään tässä on kuitenkin onneton lähtökohta uudelle eläinsuojelulaille. On nimittäin niin, että edistyksellinen eläinsuojelulaki tuo lisäarvoa myös tuottajille. Kuluttajat vaativat eettisesti korkeatasoista tuotantoa.

***
Suomi ei voi jäädä eläinsuojelun takapajulaksi. Lausuntokierroksen jälkeen lakiluonnosta on täsmennettävä. Yhteiskunnallisesti merkittävä lainsäädäntö on tehtävä laaja-alaisesti, irti kulloisenkin hallituspohjan eturyhmäajattelusta. Lakiin on saatava etenkin tuotantoeläinten hyvinvoinnin turvaavat vähimmäistasot. Myös eläimen itseisarvo on kirjattava lakiin. Eläin on mielihyvää ja kipua tunteva olento, jonka yksilöllisen itseisarvon kunnioittaminen on velvollisuutemme ja moraalisesti oikein. Itseisarvon kirjaaminen ei vielä tarkoita eläimen tunnistamista oikeussubjektina, mutta vaikuttaa todennäköisesti myönteisesti tuomioistuinten harkintaan eläinsuojelutapauksissa.

Eduskunta saanee esityksen käsiteltäväkseen keväällä 2018. Eläimet ansaitsevat lainsäätäjiltä huolella laaditun ja edistyksellisen lain.

 
Olen kirjoittanut aiheesta myös Animalia-lehteen 3/2017