Yhdysvaltain politiikan käänne on äkkijyrkkä. Maan johto on ilmoittanut rakentavansa politiikkaa yhteisille geopoliittisille intresseille Ukrainaan hyökänneen ja NATO-maita uhkaavan Venäjän kanssa. Uudesta politiikasta saa etsimällä etsiä suurta kertomusta, esimerkiksi strategiaa Kiinan haastetta vastaan. Sen toimet ovat hämmentäneet liittolaisia, ei vastustajia. Aiheutetun vahingon vastapainoksi ei ole toistaiseksi näyttöjä saavutuksista.

Vaikka NATO-yhteistyölle ei ole aihetta lausua hyvästejä, Euroopan on rakennettava puolustus, joka ei entiseen tapaan perustu Yhdysvaltain tuelle. Työllä on kiire, sillä naapurimme Venäjä on vuosia valmentanut kansakuntaa suursotaan ja virittänyt taloutensa asevarustelun kasvattamiseen. Puhe kaupallisten suhteiden palauttamisesta merkitsee vain tämän sotakassan kasvattamista, siksi sanktioita on jatkettava ja kovennettava. Mikäli Venäjä ennen pitkää kolonalisoisi koko Ukrainan, saisi sen asevoimat vahvistusta myös Ukrainan taisteluissa karaistuneista sotilaallisista resursseista. 

Käytettävissä ei  ole vuosia poliittisten sopimusten ja uusien suunnitelmien laadintaan. Euroopan teollisuuden muuttaminen puolustustuotantoon on aloitettava viipymättä.

Kaikkein kiireellisintä on kuitenkin turvata tuki Ukrainan puolustukselle. Mikäli Putinin valloitusretki pysähtyy Ukrainaan, voi kärsitty tappio käynnistää uudistukset Venäjällä. Ilmiö on historiasta tuttu: tappiot Krimin sodassa, Japanin sodassa ja Afganistanissa antoivat mahdollisuuden muuttua. Vastaavasti valloitusten ja voittojen sarja on kannustanut itsevaltaisuutta.

Euroopan puolustus NATOn eurooppalaisessa pilarissa on toteutettavissa. Pelkästään puolustuksen yhteismarkkinoilla saisimme euroilla, kruunuilla ja punnilla enemmän tuloksia. Eikä Euroopasta puutu teknologiaosaamista. Täällä valmistetaan kehittyneitä puolijohteita ja tietoverkkojen laitteita, lentokoneita ja kehittyneitä asejärjestelmiä.

Euroopan onni onnettomuudessa on, että voimme aloittaa puolustuksen kehitystyön vähemmillä painolasteilla. Meillä ei ole syytä sijoittaa rahaa kalliisiin lentotukialuksiin tai muihin viime maailmansodan asejärjestelmiin. Sen sijaan voimme kehittää miehittämättömiä asealustoja ja elektronisen häirinnän kestäviä järjestelmiä ja vahvistaa EU:n avaruusteknologiaa. 

Kehitystyössä saamme oppia Eurooppaan ehdottomasti sitoutuneelta ja sotilaallisesti kyvykkäältä Ukrainalta. Se oppi on kertynyt Ukrainan kansan kärsimyksestä eikä sitä oppia saa jättää käyttämättä. Ukrainasta Eurooppa saa myös sotilaallisesti verrattoman liittolaisen.

Euroopan varustelu ei ole helppo tehtävä. Jokainen BKT:n lisäprosentti puolustukseen on poissa muualta. Vaikka varustelu loisi uutta teknologiateollisuutta, on turha maalailla puolustuksen kulueriä investoinneiksi. Muihin julkisiin menoihin jää vähemmän ja veroja on vaikea alentaa. 

Samalla on syytä ymmärtää, että normaalit velkaantumissäännöt eivät koske varustautumista. Historia ei juuri tunne tapauksia, joissa varustelumenojen kasvu olisi katettu vain omalla rahalla. 

Kun puolustusmenojen lisäys koskee niin rikasta kuin köyhää, niin veroistaan huolta kantavaa kuin julkisia palveluita tarvitsevaa, on Eurooppaan välttämätöntä saada aikaan luja uusi yhteiskuntasopimus. On huolehdittava, että kaikki kansalaiset hyväksyvät välttämättömät panostukset. Muutoin riski on että eurooppalaisiin yhteiskuntiin syntyisi tyytymättömyyttä ja vastarintaa: keltaliivit kokoaisivat kansaa eurooppalaisten kaupunkien kaduille marssimaan ns. rauhan puolesta.

Euroopan unionin päätöksenteko mullistuu väistämättä. Yhtäältä turvallisuuspäätökset on tehtävä niiden EU-maiden kesken, jotka päätöksiin kykenevät. Toisaalta raja on rikottava ulospäin: Iso-Britannia kuuluu Eurooppaan, sitä on kuultava Euroopan turvallisuuspäätöksissä. Myös Norja ja Islanti jakavat saman tilannekuvan. Euroopan ulkopuolelta on kurkotettava Kanadaan, joka on luotettava transatlanttinen liittolaisemme ja vahvistaa etenkin kriittistä arktista turvallisuutta. EU:n ja NATOn yhteistyö tiivistyy. EU ei tarvitse puolustukseen byrokratiaa, sen on ensisijaisesti käytettävä NATO-rakenteita. 

EU ei myöskään omasta aloitteestaan saa heikentää sidettä Yhdysvaltoihin. Kun Yhdysvaltain mullistus on aikanaan ohi, se on yhä Euroopan arvojen ja eurooppalaisen valistuksen suuri koti. Se on ennenkin joutunut etsimään arvojensa ja intressiensä yhtymäkohtia. Lopulta ne ovat löytyneet.

Artikkeli on julkaistu Iltalehdessä 27.2.2025.