Kehysriihessä laadittavan julkisen talouden suunnitelman on läpäistävä EU-komission seula, tai liiallisen alijäämän menettely laukeaa. Se löisi loven maamme talouspolitiikan uskottavuuteen, mikä saattaisi kostautua valtionvelan korkokustannuksina.

Maan hallitus kokoontuu tiistaina talouspolitiikan kehysriiheen. Tällä kertaa riiheen kohdistuu kotimaisen kiinnostuksen ohella paineita Brysselistä. Kysymys on EU:n kasvu- ja vakaussopimuksen noudattamisesta, mikä edellyttää jäsenmaiden budjettialijäämän pysyvän alle 3 % bruttokansantuotteesta eikä salli julkisen velan ylittää 60 % bkt:sta. Suomi on nyt vaarassa joutua tilille budjettikurin rikkomisesta.

Helmikuun lopussa EU:n komissio julkisti maaraportin Suomen talouden tilasta ja tulevaisuuden näkymistä. Muutama viikko sitten komissio ryyditti raporttia valtiovaranministerille osoitetulla paimenkirjeellä. Kirjeen tarkoitus oli alleviivata Suomen olevan vaarassa joutua liiallisen alijäämän menettelyyn. Jos riihen tulokset jäävät laihoiksi, päädymme EU:n tarkkailuluokalle. Se olisi meille uutta: olemme aiemmin näyttäytyneet talouspolitiikan muita kerkeästi opastavana mallioppilaana.

Mikäli näin kävisi, se olisi kova kolaus Suomen talouspolitiikan uskottavuudelle. Liiallisen alijäämän menettelyyn joutuminen veisi Suomen komission entistä tarkempaan ohjaukseen, ja kansallinen liikkumavara talouspolitiikan päätöksissä kapenisi. Moni kysyykin onko Suomi EU:n uusi Kreikka. Kreikan kohtalo on kuitenkin meistä vielä kaukana: toisin kuin EU:n tukipaketeista riippuvainen Kreikka, Suomi saa markkinoilta ongelmitta lainaa.

Vaikutukset tuntuisivat silti pidemmällä aikavälillä. Maamme luottoluokitus todennäköisesti alentuisi, mikä lisäisi velanhoitomenoja. Vertailun vuoksi: jo nyt maksamme valtionvelan korkoja yli puolitoista miljardia euroa. Niillekin olisi käyttöä vaikkapa vanhustenhuollossa tai koulutuksessa.

Komission maaraporttia ja sen suosituksia kannattaakin miettiä nyt, hyvän sään aikana, eikä vasta siinä vaiheessa, kun luemme lukuja kriisiohjelmasta ja pakkosopeuttamisesta.

Raportti on osa EU:n talouspolitiikan vuotuista ohjausjaksoa. Vaikka talouspolitiikka on jäsenmaiden omaa, kansallista politiikkaa, on etenkin euromaiden osalta ohjausta viime vuosina tuntuvasti lisätty. Eduskunnan suuri valiokunta käsittelee ohjausjakson vaiheita tiiviisti ympäri vuoden. Idea on estää eurokriisin toistuminen.

Vaikka velkakriteeri uhkaa täyttyä, on julkisen velan taso meillä muita EU-maita alempana. Velkaantuminen ei siten ole ongelmista kiireellisin. Ongelmaksi se muodostuu väestön ikääntymisen myötä. Toistaiseksi maailmalla luotetaan Suomeen kykyyn ja tahtoon maksaa velkansa ja hoitaa rakenteelliset ongelmat. Neuvoteltavana oleva työmarkkinaratkaisu on siksi arvokas, vaikkakin se tarjoaa katkeraa lääkettä. Se osoittaisi, että Suomessa kyetään yhteistyöhön ja tuloksiin.

Luottamus päätöksentekokykyyn antaa Suomelle lähivuosina jonkin verran finanssipoliittista liikkumavaraa. Suomeksi sanottuna: kaikkiin ongelmiin ei pidä vastata leikkauslistalla. Meille ennakoidussa, alle 1 %.n kasvussa on rakennetekijöiden ohella myös laskusuhdannetta, jota ei ole tarpeen syventää. Raportin luvuista kannattaa panna merkille Suomen huippukorkea veroaste. Budjettivajetta ei voi tässä tilanteessa paikata veroilla. Päinvastoin: hallituksen on tehtävä maltilliset, ostovoiman turvaamiseen riittävät esitykset palkansaajien verotuksen keventämiseksi.

Tärkeintä on saada Suomen talouden kasvun rakenteet sellaisiksi, että niillä päästään yli 1 – 2 %:n kasvulukuihin. Se on helppo sanoa, mutta hankala tehdä.
Julkisen talouden kuntoon paneminen sen sijaan on poliittisen päätöksenteon ulottuvissa. EU:n raportissa arvioidaan sote-uudistusta tärkeänä, yksityiskohtia vaille valmiina uudistuksena. Tosiasiassa päätöksiä on tehty vasta maakuntahallinnosta, mikä päinvastoin entisestään lisää hallinnollisia rakenteita.

Työmarkkinoiden uudistamisesta on onneksi pitkälle menevää yksimielisyyttä. Suomen kilpailukyky olisi voitu nostaa jo viime syksynä uudelle tasolle, mikäli SAK:n tarjous vientialojen määrittämästä palkkamallista olisi jo tuolloin hyväksytty.

Suomi ei ole rakenneongelmiensa kanssa yksin. Maailmantalous saattaa olla ajautumassa pitkäaikaiseen pysähtyneisyyteen. Talouskasvua vauhdittanut työikäisen väestön kasvu alkaa olla ohi paitsi rikkaissa myös keskituloisissa maissa. Teknologinen kehitys on suuntautunut enemmän kulutushyödykkeisiin kuin tuottavuutta parantaviin innovaatioihin.

EU:n maaraportti luokittelee Suomen kuitenkin pärjääjien joukkoon. Yhteiskuntarauha ja keskinäisestä luottamuksesta kasvava sosiaalinen pääoma ovat pysyviä kasvu- ja kilpailutekijöitä. Niitä on mahdoton mitata numeroilla ja vaikea määrittää raporteissa, mutta ne ovat silti tosiasioita.

Kehysriiheen ainekset eivät ole mahdottomat. Komissio arvioi myöhemmin keväällä, onnistuuko hallitus.

Tytti Tuppurainen

Kansanedustaja, eduskunnan suuren valiokunnan (EU-asiat) varapuheenjohtaja, sd.

Puheenvuoro Lännen Mediaan kuuluvissa lehdissä 2.4.2016