Kunnissa kohdataan nyt maailmantalouden kääntöpuolen synkät kasvot. Hallitus uskottelee kansalle, ettei mistään leikata, mutta tosiasiassa kunnissa on menossa vakavat lamatalkoot. Kuntien tulopohjassa on ammottava aukko, eikä hallitus ole tarttunut kuntaelvytykseen riittävällä valtionosuuksien nostolla, vaan on jättänyt kunnat selviämään sukelluksesta yksin.

Kunnissa nostetaan kunnallisveroja ja palvelujen asiakasmaksuja sekä supistetaan palvelutarjontaa. Kunnallisveron ja palvelumaksujen myötä tullaan tavallisen kansan kukkarolle. Näin hallitus on valinnut linjansa: laman lasku maksetaan ennen kaikkea Suomen kunnissa.

Tilanteen ollessa näin vakava on ollut hämmentävää seurata hallituksen budjettiriihen edesottamuksia. Suomessa koettiin ennennäkemättömän tökerö veropoliittinen farssi keskustan pitäessä jääräpäisesti kiinni poliittisesta kansanlahjuksestaan, ruuan arvonlisäveron alennuksesta. Täysin luokattoman menettelyn seurauksena
budjettiriihessä tehtiin lehmänkauppa, jossa ruuan alv ensin lasketaan, ja sitten taas yhdeksän kuukauden kuluttua nostetaan.

Todellakin mauton ja onneton näytös, josta kansalaiset kyllä näkevät läpi.

Kotitalouksille poukkoilusta ei jää mitään käteen, erityisesti kun ensi vuonna nostetaan paitsi ruuan verotusta niin myös koko yleistä arvonlisäverokantaa. Tämä tietää elämisen kallistumista kaikilla aloilla, ja tavalla, jossa hinta on yhtä kallis kaikkein köyhimmillekin.

Täytyy ajatella, että hallitus luottaa kansan huumorintajuun ruuan alv-poukkoilussa.

Tai sitten kyse on sokaisevasta ylimielisyydestä, mihin viittaisi aiemmin tänä vuonna nähty pääministerin suksima itsevaltainen yritys nostaa eläkeikää. Kansan suhteellisuuden tajua koetellaan, kun autoliikkeen myyntijohdon pöljistä puheista seuraa ero ja työpaikan menetys, mutta kun vallan kamareiden korkeimmilla palleilla sorrutaan vastaavaan lahjattomuuteen, niin ryhtiä ei löydy.